Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hämärän näkijä on taiteilijan muistelmat, joissa mies paljastaa myös paljon sisimpäänsä ja häneen vaikuttaneita aatteita ja tapahtumia.
Henry Wuorila-Stenberg tunsi jo lapsena olevansa erilainen; leikkien lisäksi koulussa hän oli hyvä vain kuvaamataidossa. Psykoanalyysissa selvisi myöhemmin, että hän jäi myös vaille äidin syliä. Ei hän äitiään juuri muistakaan, varsinaisesti. Hullun ja epätoivoisen nuoruuden pelasti pääsy taideopetukseen ja tavallisen koulun keskeyttäminen. Vimmaa, maalaamista, värejä, vielä hurjempaa etsintää. Itsensä sekä oman tien etsimistä, juopottelua alkoholismiin asti. Asumista Berliinissä ja Italiassa sekä opiskelua molemmissa maissa.
Tuloksena useimmiten hurja määrä maalauksia, joita kukaan ei oikein ymmärtänyt. Hän ei kuulunut mihinkään tunnistettavaan ismiin. Hän kulki ja kulkee edelleen omia polkujaan taiteen maailmassa. Tutuksi tuli vuosien mittaan toistuva epäonnistumisen tunne ja ehkä toisinaan väärätkin valinnat. Hän etsi myös jonkinlaista uskoa, korkeampaa voimaa. Pitkä oleskelu buddhalaisyhteisössä ja buddhalaisuus yleensäkin antoi paljon, mutta sekin näytti lopulta omat kasvonsa ainakin Suomessa ja hän erosi yhteisöstä. Myöhemmin hän liittyi ortodoksiseen seurakuntaan. Jokin hänen sisällään tuntui vaativan korkeimman voiman tunnustamista.
Nuorena Wuorila-Stenberg tiedosti jo oman hulluutensa ja näkynsä, joita joku voisi sanoa jopa sairaudeksi. Kun hän sitten meni naimisiin ja pariskunta sai lapsen, Iljan, oli poika isän mielestä upea kaikissa kasvuvaiheissaan. Eron jälkeen vaimo halusi lapsen nimeksi Kimin, joka olisi tavallisempi. Toki tähän suostuttiin. Kimin sairastuminen psyykkisesti sekä myöhempi itsemurha vaikuttivat isään varmasti koskettavammin kuin hän edes pystyy kirjoittamaan. Itse hän näkee vieläkin näkyjä, mutta onko se sairautta vai luovuutta? Unihoureita vai psykoosin oireita? Kuka on valmis diagnosoimaan näkemättä tekijän huikeita maalauksia!
Kaikesta huolimatta Wuorila-Stenberg on pitänyt lukuisia näyttelyitä tai osallistunut yhteisnäyttelyihin, opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa sekä ollut mukana erilaisissa luottamustehtävissä, näistäkin lisää kirjassa.
Hämärän näkijä on hieno omaelämäkerta, joka liimaa lukijansa mukaan elämään kirjoittajan epätoivoa ja tuskaa sekä toisinaan upeita onnistumisen hetkiä. Mainiota ajankuvaa sekä aikalaiskuvausta varsinkin taidepiireistä ja muustakin kulttuurista, tekstissä vilahtelee paljon tuttuja nimiä.
Mukana on selkeä kuvaliite, josta näkee hyvin taiteilijan kehittymisen ja teosten voiman eri vuosikymmeninä. Lisäksi teoksen lopussa on esittely muutamista taiteilijoista, joista melko moni lienee “suurelle yleisölle” tuntematon. Erinomainen, erilainen kirja, joka ei anna lukijallekaan hetkeäkään anteeksi. Ei edes poistumista kirjan äärestä. Nykytaiteen ystäville, idealisteille, jo kaikkeen paatuneille arvostelijoille suositeltavaa luettavaa.