Dan Simmons: Hyperion, Hyperionin tuho, Endymion, Endymionin nousu

kirjoittanut Mikko2.5.2002Kansi: Dan Simmons: Hyperion, Hyperionin tuho, Endymion, Endymionin nousu

Kansi: Hyperion

Hyperion on varsin mahtipontiset mittasuhteet saavuttava tarina tulevaisuudesta. Galaksi on sodan jaloissa, kun kapinalliset Hyljityt hyökkäävät ja TekoÄly juonittelee ihmiskuntaa vastaan. Joukko pyhiinvaeltajia lähtee matkalle kohti Hyperion-planeetan aikahautoja, tarkoituksenaan ratkaista universumin suurin mysteeri. Matkalla pyhiinvaeltajat kertovat tarinansa ja pääasiassa näistä kertomuksista koostuu sarjan ensimmäinen osa. Hyperionin tuho kertoo, mitä sitten tapahtui ja kuinka universumin kävi.

Kansi: Endymionin nousu

Kansi: Endymion

Endymion hyppää ajassa eteenpäin, päähenkilöksi nousee Raul Endymion. Hänkin joutuu tekemisiin Hyperionin legendan, Aikahautojen ja kauhistuttavan Lepinkäisen kanssa matkallaan universumin halki mukanaan nuori tyttö, joka tuntuu olevan ratkaisu vähän kaikkeen ja siksi ymmärrettävän haluttua tavaraa erinäisten tahojen mielestä. Endymionin nousussa tilanne eskaloituu järisyttävälle, koko ihmiskunnan tulevaisuuden ratkaisevalle tasolla. Kirjan loppuratkaisu on uskomattoman hieno.

Hyperion on voittanut palkintoja, ainakin Hugo-, Locus- ja Tähtivaeltaja-palkinnot ja ihan aiheesta. Kirjat ovat paksuja, mutta tarina on mukaansatempaava ja hyvin kirjoitettu. Yksi häiritsevä yksityiskohta kirjoissa on: rahayksikkönä käytetään markkaa. Mitäköhän alkuperäisissä? Pikkujuttu, joka tapauksessa. Hyperion on uuden scifin parhaimmistoa.

{ 2 kommenttia… lue ne alta tai lisää omasi }

Kalle Lokakuu 13, 2008 klo 17:08

Ensimmäinen osa on minusta hieno läpileikkaus scifin eri lajeista kyberpunkista humanistiseen. Rakkaudella tehty ja vetävästi kirjoitettu teos. Jatko-osa vastaa avoimeksi jääneisiin kysymyksiin ja sisältää hulppeaa visiointia, mutta kaksi viimeistä ovatkin sitten jo aikamoista roskaa. Proosan pöhötautisuus on ilmeistä, ja kahden markan filosofointi puuduttaa. “Kolmas osa on juuri niin kehno kuin siitä puhutaan”, toteaa Soikkelikin arvostelussaan.

Henkka Joulukuu 29, 2008 klo 19:45

Olen juuri lukenut kaksi ensimmäistä osaa englanniksi ja pidin kovasti. En ole vuosiin lukenut scifiä ja tämä oli todellakin nautinto! Toivottavasti kaksi viimeistä osaa eivät jätä pahaa makua suuhun.

Ja markat ovat markkoja (marks) alkuperäisversiossakin.

Kommentoi merkintää