Jos vampyyriksi muuttuminen olisi selitettävissä lääketieteellisesti, eikö se silloin olisi vain valitettava sairaus eikä merkki pahuudesta tai jumalattomuudesta? Jos maailmassa on enää yksi ihminen ja kaikki muut vampyyreja, eivätkö vampyyrit ole silloin normaaleja ja hyvän ja inhimillisen mitta? Eikö sellaisessa tapauksessa normaaleja vampyyreja leposijoilleen teurastava ihminen ole hirviö?
I Am Legendin lukeminen korventaa, koska se kertoo äärimmäisestä yksinäisyydestä, turhautumisesta ja epätoivosta. I Am Legend on mielenkiintoinen romaani, koska se kääntää ennakkoluuloista ja taikauskosta ammentavat itseään edeltävät vampyyritarinat perusteitaan myöten ylösalaisin.
{ 3 kommenttia… lue ne alta tai lisää omasi }
Kirjasta on juuri ilmestynyt myös suomenkielinen versio nimellä Olen legenda (Vaskikirjat). Kirjoittamani arvostelu suomenkielisestä versiosta ilmestyy Portissa 3/2007.
Luin, ja tykkäsin toden teolla. Ehdottomasti vampyyri- ja kauhukirjallisuuden aatelia. Teos on ansainnut kaikki mahdolliset kehut. Erityisesti pidin siitä, ettei Matheson jaarittele suotta: kirja on miellyttävän tiivis paketti. Kauhua, tunnelmaa ja vieläpä filosofista pohdintaa kaupan päälle. Kyllä kelpaa!
Suurin kummastuksen aihe on, miten näin hyvä kirja voi pysyä suomentamattomana yli 50 vuotta. Pisteet Vaskikirjoille suomennoksesta: teko palkittiinkin jo Tähtivaeltajalla. Toivottavasti Tähtivaeltaja ja elokuva näkyvät myös kirjan myyntiluvuissa.
Mäkin olen melkein julkkis, koska ehdotin sitä suomennettavaksi.