Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eräänä aamuna Rosa herää siihen, että hänen vierellään nukkuu vieras mies. Ventovieras, ei mitään tuttua. Hetkeksi hän hämääntyy ja miettii, onko tulossa hulluksi vai onko isän alzheimer tarttunut häneen. Onko hän tuonut jonkun luokseen? Ei hän edes ole ollut missään. Onko hän aviossa ja unohtanut puolisonsa? Mies kuitenkin lähtee normaalisti töihin kuin kotoaan ainakin. Rosa puolestaan saa nopeasti ajan terveyskeskuslääkärille, joka kirjoittaa hänelle rutiininomaiset kokeet sekä sairaslomaa kaksi viikkoa.
Mies, Onni, puolestaan elää millintarkkaa elämää huomaamatta mitään. Rosa taas kauhistelee kaikkea vierasta: pyykkikasoja, valtavan hyvää miehen laittamaa ruokaa, mutta ehkä eniten hän ihmettelee hiljaisuutta, mykkyyttä sekä aikataulutusta. Ovatko he avioliitossa ja onko liitto todella vieraannuttanut heidät näin pahasti?
Lauralta puolestaan on mies kateissa. Sitä tuskin huomaa, Laura on testannut asiaa. Hän on listannut, minä viikonpäivänä mies sanoo mitäkin ja milloin tämä riehaantuu jopa kahteen sanaan. Ystävät lohduttelevat, että tämä on tavanomaista. Suomalainen mies ei puhu.
Tämä Katariina Lähteen esikoisromaani on sen verran niukka, että enempää ei voi vinkata ilman koko juonen paljastumista. Teksti on hiottua, ehkä hiukan liikaakin. Kirja tarjoaa kuitenkin herkullisia ilmaisuja ja mielenkiintoisia käänteitä, vaikka pienoisromaani sinänsä ei anna tähän paljon tilaa. Suosittelen, mikäli halua tutustua uuteen kotimaiseen naisproosaan, sillä sitä tämä aika leimallisesti on. Jokainen kärsii yksinäisyydestä, aika usein toisen seurassa. Tuntuu hiukan siltä, että tämäntyyppistä tarjontaa on nyt ollut enemmänkin. Mielenkiintoinen uutuus kuitenkin lajissaan ja toivon, että tästä kukaan ei tunnista omaa liittoaan!