Yiyun Li: Kulkurit

Kansi: Yiyun Li: Kulkurit

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Se oli tauti – tuo intohimo politiikkaan, massojen mobilisointiin, ikään kuin ihmiset olisivat hiekanjyväsiä, jotka oli helppo kaapia kokoon ja kasvattaa torniksi – se oli kuolemantauti.” Mutta silti: ”Vallankumouksesta haaveileva sielu ei koskaan ole yksin.”

21. maaliskuuta 1979, kevätpäiväntasaus, Kurajoen kaupunki, Kiinan kansantasavalta. Shan Gu, 28-vuotias paatunut vastavallankumouksellinen, kuolemaantuomittu, teloitetaan. Kansanjoukot kerääntyvät Stadionille seuraamaan merkittävää tapahtumaa asiansa puolesta kuolevan nuoren naisen vanhempien käpertyessä tukahdutettuihin tunnontuskiinsa. Demokraattisten periaatteiden mukaisesti ketään ei saa rangaista mielipiteidensä vuoksi, mutta siitäkin huolimatta turvalliset keskustelunaiheet ovat Kurajoen kaupungissa nyt tavallistakin rajallisemmat – vastavallankumouksellista toimintaa puolustavista kannanotoista puhumattakaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu – ja lopulta tuo kuohunta purkautuu.

Yiyun Lin toinen suomennettu teos, hänen esikoisromaaninsa, pureutuu sitä seuranneen, ensiksi suomennetun novellikokoelma Kultapoika, smaragdityttö, tavoin sangen syvälle kiinalaiseen mielenmaisemaan. Sitä lukiessa tulee usein ajateltua, kuinka pitkälle heidän käytöksensä, joka ulkopuolisen silmiin usein kuvastuu tunteettomana julmuutena lähimmäistään kohtaan, onkaan jatkumoa vuosituhantisista perinteistä; perheen ja suvun sekä maineen säilyttämisen merkityksestä yksilön elämässä, kunnioituksesta valtion hierarkista valtaa kohtaan. Voikin toki olla, että vallankumouksesta haaveileva sielu saa aina kumppanin, mutta sen lopulta toteuttava tuskin koskaan. Kuten sanottu, pinnan alla kuohuu.

Teoksen ehdoton kerronnallinen hienous on mielestäni se tapa, jolla kirjailija punoo henkilöhahmojensa erilliset tarinat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Niin rampa tyttö, ikääntynyt kerjäläispariskunta, uutisankkuri, maalta vastikään kaupunkiin muuttanut poika kuin haudankaivajakin löytävät tarinassa tärkeän paikkansa sen lopputuloksen kannalta. Pienet purot kasvavat suureksi, yhden ihmisen kuolema koko kaupungin kokoiseksi.

Ehdottoman suositeltava teos.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Eikö kukaan ole kommentoinut Kulkureita. En voi olla suosittelematta tätäkin kirjaa. Tutustuin Yiyun Lihin, kun suoritin lukuhaastetta kaksitoista kirjaa, kaksitoista maata ja valitsin yhdeksi maaksi Kiinan. Kirja kuljettaa mukanaan useamman ihmisen tarinaa niin kuin tuolla esittelyssä kerrotaan, mutta kaikki liittyvät toisiinsa niin, etteivät ne tunnu erillisiltä tarinoilta, vaan tarina etenee kiinnostavasti ja kirjaa ei malttaisi laskea käsistään mitenkään.

  2. Näin ollen kannattaa ehdottomasti lukea myös Kultapoika, smaragdityttö, et varmasti tule pettymään.

  3. Nappasin tämän sattumalta kirjastosta mukaan, kun muistelin Kaisan kehuneen. Ei tarvinnut pettyä – tämähän oli hieno!

    Luin tämän Bandin Syytöksen perään; samankaltaisuuksiahan näissä riitti. Pohjois-Korea ja 1970-luvun lopun Kiina eivät ole sama maa, eikä Kiina ole aivan sellainen kauhuyhteiskunta kuin Pohjois-Korea, mutta taitavasti molemmissa on osattu tukahduttaa toisinajattelijat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *