Åke Edwardson: Menneisyyden viesti

Menneisyyden viesti

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Åke Edwardsonin Erik Winter -­sarja on venynyt jo kunnioitettavan pitkäksi, etenkin kun me Winter-­fanit uskoimme sen jo kertaalleen päättyneen kirjaan Winterin viimeinen talvi (2009). Tämä hienostunutta viskiä, hienostunutta jazzia ja hienostunutta ruokaa harrastava rikoskomisario jaksoi kuitenkin sinnitellä hengissä yhä vielä.

Menneisyyden viesti tuo lukijan eteen tilanteen, jossa Winterin puoliso Angela ja tyttäret Elsa ja Lilly elelevät toistaiseksi Espanjassa ja Winter yrittää yksin Göteborgissa ratkaista visaista murhatapausta. Robert Hall on löytynyt murhattuna ja ruumis häpäistynä, ja vainajan päälle on aseteltu pahville maalattu iso R-­kirjain. Vastaavia tapauksia tuleekin sitten lisää, ja Göteborgin vakavien rikosten yksikkö uskoo olevansa tekemisissä sarjamurhaajan kanssa.

Kuten sanoin, olen aina ollut vankkumaton Winterin ystävä, mutta tämä kirja ei ollut minulle ihan yhtä hykerryttävä lukunautinto kuin edelliset, enkä ollut edes sataprosenttisen tyytyväinen loppuratkaisuunkaan, johon kirjailijalla tuntui olleen kovin kiire päästä. Ehkä tämän kirjan suurin anti oli sittenkin Erik Winterin vähäpuheisen persoonan ja omintakeisten työtapojen kuvauksessa ja etenkin romaanin yleisessä tunnelmassa. Siinä oli jotain oudolla tavalla kiehtovaa lakonisuutta mutta myös viiltävää surua, mikä saattoi osaksi johtua siitä, miten Winter ikävöi Espanjassa asuvaa perhettään, mutta myös hänen ikääntymisestään ja ruumiin ja sielun muutoksista.

Winter ei suinkaan ole mikään kritiikittömän myönteisesti kuvattu hahmo, kuuluuhan hän näihin yläluokan anteihin poliisivoimille, mikä asetelma on aiheuttanut ainakin minussa ärtymystä, mainittakoon esimerkkinä Elizabeth Georgen Tommy Lynley. Lisäksi Winter on aivan liian rakastunut hienoihin viskeihinsä eli juo kovin paljon niin monien ruotsalaisten kollegojensa tapaan. Tässä kirjassa minua jäi erityisesti askarruttamaan Winterin itsepäinen muistuma jostain varhaislapsuudessaan tapahtuneesta väkivallanteosta, mutta ehkäpä tulevat kirjat antavat siihen lisää selvyyttä.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 285 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...