Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa

Kansi: Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Memento mori, muista kuolemaa. Näin joutuu tekemään Pirkko Saision uuden kirjan nimettömäksi jäävä minäkertoja, kuusikymppinen asianajaja, kun hän lukee maanantaiaamuna Helsingin Sanomista, että hänen ystävänsä Pablo, Paavo Olavi Korhonen, on kuollut. Pablon ammatiksi on laitettu minäkertojalle käsittämätön laivateknikko, eikä hän myöskään ymmärrä muistosäettä: ”Eikä merta enää ole.”

Tästä alkaa jylhän ja vakuuttavan kirjan tarina. Se kertoo päähenkilön elämästä ja ajatuksista yhden viikon aikana. Hän keskustelee sivistyneesti ja syö terveellisesti nuorehkon vaimonsa Kristan kanssa, käy työpaikallaan, istuu pubissa oluella. Vähä vähältä hän seuloo ja setvii menneisyyttään, johon sisältyy pelottava salaisuus, jossa Pablolla oli myös merkittävä osuus. Mitä tapahtui Firenzessä kauan sitten? Päähenkilö pohtii tekemisiään lähes dostojevskilaiseen rikos ja rangaistus -tapaan; erona Dostojevskiin tässä kirjassa on vain sen salavihkainen huumori karusta aiheesta huolimatta. Enempää en halua paljastaa kirjan juonesta, se on jokaisen lukijan itse koettava.

Mies, ja hänen asiansa kulkee eteenpäin päähenkilön tajunnanvirtamaisena puheena, johon on väliin istutettu dialogia. Henkilöt – Krista-vaimo, työtoverit asianajotoimistossa, Pablon poika – ovat taitavalla kädellä luonnosteltu, he ovat eräänlaisia croquis-piirustuksia, jotka lukija saa sitten täydentää. Ja lukijan täydennyskykyä kysytään myös päähenkilön persoonassa. Kirja on ladottu väljästi, lauseet ovat yleensä lyhyitä ja sinänsä helppolukuisia mutta merkityksillä ladattuja. Kerronnassa huomiotani kiinnitti erityisesti se, miten taitavasti Saisio osaa asettua keski-ikäisen miehen kuvioihin; voisi hyvin kuvitella, että teos on miehen kirjoittama, mutta onhan Saisio aikoinaan julkaissutkin kirjoja Jukka Larsson -salanimellä.

Kuolema, rikos, rangaistus. Siinä tämän kirjan keskeiset teemat – ei yhtään enempää, eikä vähempää. Keskinkertaisen kirjoittajan käsissä lopputulos voisi olla banaali tai pateettinen, mutta Saisio hallitsee sen mistä puhuu. Mies, ja hänen asiansa oli minulle yksi kirjasyksyn 2016 odotetuimpia teoksia, eikä se totisesti pettänyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *