Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tarina alkaa vuodesta 1957 ja päättyy 2000-luvulle. Koko se aika on taiteen sävyttämää, jota maalailee Visa, joka innostuu, oppii, kehittyy ja elää siitä, kun saa maalata.
Nuori Visa säästää rahaa, että saa hankittua ensimmäiset maalaustarvikkeensa ja alkaa maalata. Tekee töitä ja sitten taas maalaa, pääsee opiskelemaan taidemaalausta ja tutustuu Tapioon. Tapion sisko on kuitenkin se varsinainen helmi…
Visa asustaa äitinsä kanssa kaksin, sillä isä on kuollut ja häntä Visa kaipaa koko elämänsä. Etsii häntä taiteesta. Visan elämä on niin kuvattu, että hänet todella oppii tuntemaan. Kun hän asuu Italiassa ystävänsä Hannun kanssa, heidän vaiherikas elämänsä siellä kertoo paljon. Vuosien jälkeen heidän tapaamisensa – kun luin sitä, oli pakko pysähtyä ja vetää syvään henkeä, sillä olin varma siitä, mitä tapahtuu – ja olin oikeassa! Luin hitaasti ja olin niin mukana.
Koko kirjan ajan, luin hitaasti ja antaumuksella, olin niin tunteella mukana. Oli hienoa tutustua Visaan, jolle taide, taulujen maalaaminen ja kaikki siihen liittyvä oli niin tärkeää. Miten hän koki elämänsä aina niin, että on irrallaan, jollain lailla yksin. Silti ihanaa, että oli Helmi.
Joel Haahtelalla on taito kertoa ihmisestä. Nyt mukana on vielä roima annos taidetta. Suorastaan hämmästyttävää, miten se niin hyvin ja taidolla on tuotu esiin. Aivan kuin olisi kyse jonkun taiteilijan elämäkerrasta.
Kun pääsin viimeiselle sivulle ja ymmärsin, että se oli siinä, silmäni olivat kosteat. Minulle tuli ikävä Visaa, hänen aitoa ja rehellistä elämäänsä, kirjan tuottamaa fiilistä. Katselin ikkunasta ulos ja yritin palata omaan arkeeni.
Joel Haahtela – Kiitos kirjasta!
