Marina Lewycka: Muu maa mansikka?

Mansikkaviljelmällä Kentissä Kaakkois-Englannissa uurastaa kansainvälistä poimijajoukkoa: joku tulee kesätöihin kuten aina ennenkin, toisen toiveena on jäädä maahan ja leveämmän EU-leivän ääreen; yhden romanttisissa unelmissa on englanninkirjan mister Brown, yksi etsii maahan kadonnutta sisartaan. Kun mansikkatilan työnjohtajalle sattuu onnettomuus, joukko katsoo parhaaksi ennen poliisin tuloa liueta kuka minnekin. Niinpä toiveikkaat maahanmuuttajat päätyvät uusiin halpatyövoiman pyydyksiin ja feikkikursseille. Yksi heistä on ukrainalainen Irina, jolla on ihmiskauppias kannoillaan, ja tarinasta kehkeytyy jännityskertomus, jossa maanmies Andri ja Koira saavat pelastaa Irinan paikasta jos toisestakin.

Kirja on vauhdikas ja viihdyttävä ja kuitenkin painavaa asiaa. Huumorin ja farssinkin keinoin Lewycka näyttää globaalin kapitalismin yöpuolen. Johdonmukaista on, että lukija ei saa varmuutta, tapahtuiko osalle mansikanpoimijoista huhuttu onnettomuus tai mikä olikaan kiinalaistyttöjen huikeasti palkattu uusi työpaikka Amsterdamissa. Tehokanalasta taas saamme niin perusteellisen kuvauksen, että se seisauttaa vakaumuksellisenkin lihansyöjän veret. Irinan, Andrin ja sankarikoiran seikkailut pitävät koossa tarinankaaren, joka päättyy Andrin eldoradoon Sheffieldiin.

Näin hyvän kirjan toivoisi olevan hyvä suomeksikin. Tämä ei ole ihan kympin käännös; on anglismeja, on outoa translitterointia — puhumattakaan, että kansainvälisen joukon eri tavoin murtaman englannin kääntäminen on haaste sinänsä. Vinkataanpa siis samalla, että alkuperäisteos Two Caravans (USA:ssa julkaistu nimellä Strawberry Fields) on nopealukuista englantia, jossa on hyvä isku ja esimerkiksi koiran “puheessa” hyvä rytmi, ja josta hahmottaa muun muassa rokkipoika Tomaszin dylanismit.

Eikä Lewyckan esikoisen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (A Short History of Tractors in Ukrainian) nimen kannata antaa työntää luotaan. Siinä on yhtä huimaa huumoria kuin tässäkin, mutta ei yhtä mustaa.