Katariina Vuori: Pula-ajalla

Tässä on kirja, jota olen aika kiivaasti pyöritellyt käsissä ja päässä: välillä ihastellut ja välillä vihastellut sen sisältöä.

Ottaa nyt yhdenäkin Barbi ja Ken aikuisen naisen leikkikavereiksi, ja lopulta tussinapa-Nallekin! Lapsuuden leikkikalut kaivaa toimituksesta pois potkittu, aviomiehen hylkäämä nainen kesämökin kätköistä maalla, minne hän on paennut vyöryviä laskuja, päällekäyviä viranomaiskirjeitä, kovaa yhteiskuntaa. Tarkoituksena on asettua lopullisesti työkkäreiden ja Kelojen ulkopuolelle, selviytyä luonnonvaraista elämää eläen aina päivien loppuun saakka.

Matkassa mukana on nippu kirjoja, muiden muassa Villiyrttikeittokirja, Viettelevät villiyrtit, Vihreä pöytä, Sienet tutuiksi, Hulluna hortaan, jotka opastavat, miten ruumis terveenä säilyy ja henki kulkee. Hengen viljelyyn lisäksi romaaninivaska ja levyvalikoima. Mukana myös läppäri, kännykkä, radio ja auto, joista muut hyytyvät hyvissä ajoin paitsi radio.

Loppujen lopuksi Barbin ja Kenin astuminen naisen elämään on jännä kuvio: ne saavat toistamiseen olla terapeutteina ynnä huvin ja ilon lähteinä, ja niiden kautta lukijallekin selviää mitä kaikkea naisen elämässä on tapahtunut. Aikoinaan ne toimivat lapsen leikeissä, nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen aikuisen leikeissä periaatteessa samalla puhdistavalla tavalla.

Nainen päiväkirjaa tapahtumat, kunnes päivät – ja itse – menevät sekaisin ja menettävät merkityksensä.

Olosuhteisiin nähden kutakuinkin hyvin kesä mökillä kuluu, katiskan kalat elättävät ja nuo ruohot, kunnes leikki kuoleman kanssa alkaa. Ensin arvotaan leipäveitsi pöydällä, mitkä arpalapuista KUOLEMA-ELÄMÄ enemmistönä nousevat. Sitten on kielojen vuoro.

Katariina Vuori on näemmä ennenkin kirjoja kirjoitellut ja julkaissut. Pula-ajalla-romaani on ensimmäinen Katariinan kirja, johon minä olen ‘sotkeutunut’ ja sen pauloihin joutunut. Niin, aluksi sotkeutunut ja aikani vyyhtiä kerittyäni, paksuja puhalleltuani ja siitä sitten selviytynyt sinä missä romaanin nainenkin.

Ei huono. 8.