Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elsewhere-planeetta koostuu erillisistä provinsseista, joista jokaisessa on omat tapansa ja lakinsa. Lakien noudattamista valvovat Enforcerit, joiden tehtävänä on huolehtia, että elsewhereläiset saavat elää omien käytäntöjensä mukaan. Pahin rikos on häiritä naapuriprovinssin tapojen toteutumista.
Elsewhereläisten pahin pelko on Hobbsin maan jumalat, mystinen ilmestys, joka riivaa ihmisiä ja vie näiltä oman tahdon. Ihmiskunta on kaikkialla muualla alistunut Hobbsin maan jumalien tahdon alle, vain Elsewhere on vielä vapaa.
Planeetan suuri neuvosto on saanut mystisiä uhkailuviestejä, jotka on pitkään lakaistu maton alle. Nyt Elsewherellä alkaa kuitenkin tapahtua sen verran omituisia asioita, että tilannetta on tutkittava. Pieni joukko erikoisia sankareita lähtee selvittämään ongelmaa ja kohtaa siinä sivussa sitten kaikennäköistä.
Jotenkin tähän kaikkeen liittyvät myös Bertran ja Nela, maapallolla elävät siamilaiset kaksoset, jotka päätyvät sideshow-esiintyjiksi.
Sideshow on melkoinen seikkailu. Tiivistä tekstiä on lähes 500 sivua ja kirjaan on sullottu reippaanpuoleisesti Elsewheren erilaisten provinssien esittelyä. Vähän liikaakin, sanoisin, kirja on aika raskaslukuinen ja juoni etenee paikoin perin hitaasti.
Juoni tuntuu kuitenkin jopa vähän sivuseikailta. Sheri Tepper on kirjailijana ajatustenherättelijä ja Sideshow‘ssakin olennaisia ovat ne monenlaiset ajatuskulut, joita se potkii liikkeelle. Tepper ei pelkää käsitellä isoja kysymyksiä, kuten vapaan tahdon merkitystä ja Jumalan olemassaoloa. Onko Elsewherellä hallitseva “tehkää mitä tahdotte, kunhan ette puutu toisten asioihin”-mentaliteetti oikein ja hyvin? Onko provinssien kaikilta asukkailta todella kysytty, elävätkö he oloissa, joissa haluavat? Suuria kysymyksiä vapaudesta, vastuusta, kohtalosta ja sen sellaisesta, siis, kaiken muun joukossa.
Sideshow on kolmas osa trilogialle, jonka aloittaa Ruohojen maa ja jota jatkaa Raising the Stones. Tajusin tämän vasta luettuani kirjan. Eipä tuo hirveästi haitannut, että Raising the Stonesia en ole lukenut koskaan ja Ruohojen maastakin on jo kohta 15 vuotta, mutta jos valita voi, kirjat kannattanee lukea järjestyksessä.
