Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kokonainen romaani muotoiltuna Ludwig van Beethovenin Grosse Fugen mukaan? Miten ihmeessä jousikvartetto voi taipua kaunokirjallisuudeksi? Matias Riikosen tapauksessa ihan hyvinkin. Jo pienimuotoisempi proosavihko Kiertorata Bach-viittauksineen oli hieno taidonnäyte nuorelta kirjailijalta, mutta Suuri fuuga nousee vieläkin komeampiin sfääreihin. Ruovedelle sijoittuva omalaatuinen teos on parasta kotimaista proosaa aikoihin!
Ykkösviulussa on Riepupoika, vanhanaikaisesti suomea murtava folkloristi, joka yrittää hävitä yhteiskunnalta telttaansa. Hän on yksinäinen ja arka, kuin paossa jotakin. Sisältä hän on kovin sekaisin. Noidistaan tunnettu Ruovesi kummittelee hänelle alati. Legendaarinen Counter Strike -pelaaja Topi on hänen veljensä, ja kadonneen veljen etsiminen pitää häntä liikkeellä.
– – Ruhat ja rammat, liuvarit ja teikarit, kalkit ja kallakset, hurnakot ja hekumarit, kaikki huppeloivat hysyssä, kaikkien jalat jämäsivät juomahuoneen lattialaahkoja… baaritiskin takana pieliensä puristuksessa paarottava kellokastarin muija lähetti hänelle heittomuiskun, ja hän kulkutti kahjaa – –
Kvartetin väliäänet soivat saman perheen sisällä. Saana on lukiolainen, jonka ottovanhempien perheessä tapahtuu kummia. Isä Jussi on joutunut nettidominan pauloihin ja ajautuu epätoivoisiin tekoihin ajettuaan perheensä leirintäalueelle asumaan. Saana yrittää syystäkin ottaa porukkaan vähän etäisyyttä, mutta kakkosviulistin pitää pitää huolta järjen äänestä.
Sellostemma on Karhun, mumminsa luo muuttaneen entisen lääketieteen opiskelijan. Karhu on varastanut pehmeän karhupuvun, koska nuoret tytöt eivät voi vastustaa sen halaamista, ja halaaminen on helppo tapa pitää huolta oksitosiinin saannista. Tyttöystävä on jättänyt hänet, eikä mikään ihme. Karhu on ikävä, masentava tyyppi.
“Kerro mulle Hanna miten mä voin kaivata sua ku kaikki rakkauslaulut on tehty kauniille naisille!”
“…”
“Kohta sä et enää erota morfeemeja mun puheesta. Kohta yö nielasee mun äänen kokonaan.”
Beethovenin fuugan tapaan Riikosen romaani on tempoileva, varsin vaikeaselkoinen, paikoin lähes käsittämätön, mutta otteessaan se tehokkaasti pitää. Makaaberien ja väkivaltaisiksi äityvien tapahtumien välissä on seesteisiä saunahetkiä ja riehakkaita kaljanhuuruisia karaokekohtauksia, joissa molemmissa isäntänä toimii ei ehkä sittenkään ihan edesmennyt Gösta Sundqvist. Jotain Sundqvistin tyyliä Riikosen luomissa hahmoissa kieltämättä on.
Suuri fuuga vei minut ihan täysin. Se on loistava romaani, jonka muoto pysyy kasassa suureen finaaliin asti. Kehottaisin ottamaan Matias Riikosen kokeiluun jo nyt – tästä nuoresta kirjailijasta kuulemme vielä. Bravo! Da capo!
