Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Romaani on jatkoa kirjailijan esikoisteokselle Mistään kotosin, mutta on luettavissa täysin itsenäisenä kokonaisuutena.
Pääosassa on jälleen Mehrdadin perhe, joka asustaa periruotsalaisessa miljöössä kaikkine kliseineen. Kuitenkin perheen 16-vuotias tytär Parisa haluaa matkustaa Teheraniin, Iraniin. Maahan, josta vanhemmat aikoinaan pakenivat henkensä kaupalla. Erinäisten vaiheiden jälkeen Parisa saakin luvan lähteä, kunhan nuorempi sisko Baran lähtee mukaan. Parisalla on myös tehtävä: hän haluaa dokumentoida kamerallaan aitoa köyhyyttä, hunnutettuja naisia, uskonnollisia rituaaleja.
Matka paljastuu kuitenkin aivan erilaiseksi, kuin siskokset olettivat. Serkku Negar pukeutuu amerikkalaisittain, bilettää, juo ja kokeilee huumeita kaiket yöt ja lahjoo poliiseja sekä vartijoita tehdessään kiellettyjä asioita. Kaikki ei muutenkaan ole Teheranissa sellaista kuin tytöt kuvittelivat. Jotakin kuitenkin tapahtuu ennen kotiinpaluuta, palaamista, joka kuitenkin on lopulta aivan ihanaa tyttöjen mielestä.
Toisen kerroksen romaaniin muodostaa isä-Mehrdadin irtisanominen toimestaan yliopistolla – hän kun on sitä mieltä, että maahanmuuttaja on maahanmuuttaja eikä mikään uusruotsalainen ja ongelmat ovat heidän itse aiheuttamiaan! Mielipiteet ovat muutenkin sen verran radikaaleja, että kohta hänellä on kädet täynnä tekemistä. Artikkeleita eri lehtiin, esiintymisiä keskustelutapahtumissa ja seminaareissa sekä erittäin paljon sanottavaa. Painavaa sanottavaa…
Kirjoittaja ravistelee mieluusti lukijan stereotyyppisiä ajatuksia maahanmuuttajista ja tekee salamyhkäistäkin pilaa Ruotsin maahanmuuttajien kohtelusta sekä heidän arvostamisestaan. Suorastaan hihityttävän hävytöntä ja kriittistäkin tekstiä välillä. Rivien välistä voi myös arvata, mitä mieltä kirjoittaja itse on Ruotsin valtaapitävien päätöksistä, erityisistä integroitumisohjeistuksista, koulutuksesta jne.
Kirja on viihdyttävää sekä ajatteluttavaakin luettavaa. Monipuolinen kerronta takaa sen, että kirjaa ei helpolla jätä kesken. Kritiikki on myös perusteltua, joskin kirjallisen kärkevästi ja välillä ei niinkään maahanmuuttajamyönteisesti. Tämä lienee kuitenkin tarkoitushakuinen tehokeino. Ainakin itse viihdyin kirjan parissa. Ajankohtaista ja mietityttävääkin viihdekirjallisuutta, jota voin suositella kaikille.