SusuPetal: Valkoiset talot

Tätä kirjaa odotin! Kun sain sen käsiini, se poltti käsissäni. Oli ihan pakko päästä lukemaan sitä, heti. Samana iltana ja seuraavana aamuna. Sitten oli pakko pitää muutaman päivän tauko. Ihan sen takia, että se oli niin kiehtova. Oli nautittava se loppu kuin suklaa, säästäen niitä viimeisiä paloja.

Valkoiset talot kertoo taloista ja niiden asukkaista. Kirja on pieniä tarinoita ihmisistä. Jokaisella on nimi, jonkun valkoisissa taloissa asuvan nimi. Jännittävää oli aina se, millä lailla kukin kytkeytyi muihin. Samalla tuli olo, kuin olisi itse muuttanut asukkaaksi sinne ja tutustuisi juuri naapureihinsa. Tosin salaa. Mitään samettisia tai herttaisia perheidyllejä ei näissä taloissa kohtaa. Niin kuin ihmiset ovat erilaisia, niin ovat tässäkin kirjassa, näissä taloissa. Yhtäläisyyksiä ei juuri löydy ja se onkin kirjan suuri rikkaus. Se yllättää koko ajan.

SusuPetalin teksti ui suoraan liiveihin, imaisee mukaansa ja aika syvälle. Se tuo valkoisten talojen asukkaat niin lähelle, että ne suorastaan hengittävät niskaan. Sitä huomaa olevansa huolestunut, miten heidän käy… Kirja herättää ajattelemaan!

Tätä kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille niille, jotka haluavat nautinnollisen lukuelämyksen!

Avainsanat: epätoivo, ihmiset, kerrostalot, luopuminen, luottaminen, pelot, rakastaminen, uskominen