Steph Swainston: The Year of Our War (Kuolemattomien kaarti)

kirjoittanut Mikko28.4.2008Kansi: Steph Swainston: The Year of Our War (Kuolemattomien kaarti)

Fourlandsin maailmaa ovat satojen vuosien ajan uhanneet jättiläismäiset hyönteiset, jotka pikkuhiljaa valloittavat ihmisiltä lisää tilaa. Ihmisillä on apunaan kuolematon keisari ja tämän Kehä, 50 alojensa huippua edustavan kuolemattoman joukkio. Kirjan kertoja Jant on keisarin viestinviejä, maailman ainoa lentotaitoinen ihminen.

Sotaa hyönteisiä vastaan käydään, mutta se ei ole valtakunnan ainoa murhe. Kuolemattomilla on omat keskinäiset kiistansa, jotka uhkaavat ihmiskunnan selviytymistä. Viestinviejä Jantilla taas on omat huolensa, muun muassa vakavansorttinen huumeriippuvuus.

Aivan vailla puutteita The Year of Our War, suomeksi Kuolemattomien kaarti, ei ole — mainittakoon vaikka se, että 50 kuolemattoman kehästä kirjassa esiintyy ehkä tusina. Muut lienevät täysin joutoväkeä? Viat ovat kuitenkin anteeksiannettavia, sillä tarina itsessään on aivan riittävän jännittävä.

The Year of Our War on kiistatta omaperäinen fantasiaromaani. Sen maailma on erikoinen ja kirjassa riittää mielenkiintoisia käänteitä. Suosittelen kirjaa ehdottomasti fantasiaa lukeneille, sillä se on mukavaa vaihtelua tavanomaisesta. Kannattaa tosin varata jatko-osa No Present Like Time saataville, sillä jos tästä tykkää, haluaa jatkaa jatko-osaan saman tien, sen verran kesken juttu jää.

{ 2 kommenttia… lue ne alta tai lisää omasi }

Laura Toukokuu 28, 2010 klo 16:37

Suomennos (Kuolemattomien kaarti) on luvussa, ja vahvistan hyväksi tavaraksi. Erityisen vaikuttunut olen Swainstonin tarinankerrontataidosta. Teksti on niin täynnä viittauksia mielenkiintoisiin yksityiskohtiin, että jokainen ohimennen selitetyksi tullut asia herättää kaksi uutta kysymystä. Puuduttaviin maailmantyhjäksiselityksiin ei tarvitse tuhlata aikaansa.

Laura Elokuu 17, 2011 klo 18:39

Luin jo suomennetun jatko-osan Aika on lahjoista suurimmankin. Spoilaamatta töräytän mielipiteeni, sillä samat elementit ovat ykkösosassakin.

Huonoa: aina ei ole selvää, onko välillä kokkareiseksi puuroutuvan kerronnan tarkoitus kuvastaa päähenkilöä aineissa, vai eikö kirjailija vain ole yhtään hionut vauhdilla kasaan lätkäistyä aineistoaan.

Hienoa: Futurofantasia (varmaan vastakohta retro-scifille) ja kova vauhti.

Viihdytti hyvin.

Kommentoi merkintää