Saako kertoja nauraa itselleen? Ainakin Daniel Kehlmannin kokoelmassa Maine vastaus on kyllä, tai kenties jopa mielellään. Eikä nauru rajoitu siihenkään. Kehlmann nauraa myös kirjailijalle, tämän epätoivoiselle yritykselle olla ”joku”. Lopulta hän nauraa lukijallekin
Kokoelman novellit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, va…
Lue koko arvostelu →
Jos nainen marginaalissa jaksaa vielä aiheena kiinnostaa, Heli Slungan Varjomadonna on syytä lisätä lukulistalle. Vaikka Slunga käsittelee tuttuja teemoja, on hänen runoäänessään kieltämättä sellaista karheutta, rehellisyyttä ja voimaa, joka sytyttää.
Runokokoelma kuvaa naisen kohtaamisia ympäröivän maailman, ihmist…
Lue koko arvostelu →