miehet

Kansi: Rosa Meriläinen: Hyvät miehet ja herrat!

Rosa Meriläinen: Hyvät miehet ja herrat!

Tekijä on itse kokenut puheenpitäjä, kirjoittaja ja ainakin omasta mielestään taatusti ammattimainen kuuntelija. Kirjassa on koottu yhteen erilaisia, eri tilanteisiin sopivia puheita miehistä ja miehille, miehet ja miehisyys mielessä. Toki tässä sivutaan ihmisyyttä yleensä sekä vanhojakin viisauksia. Puheet on laadittu, mutta ehkä niitä ei ol…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Pasi Lönn: Viimeinen tili

Pasi Lönn: Viimeinen tili

Viimeinen tili on Pasi Lönnin ensimmäinen aikuisten dekkari, jota kannatti odottaa. Vaikka nuortendekkarit Hyppy syvyyteen ja Harhaisku olivat hyviä, tämä aikuisten dekkari kruunasi kaiken. Teksti oli kuin olisi avannut kuoharipullon. Se pääsi ihanasti valloilleen, siitä nautti ja siitä tuli hyvä olo.
Poliisina häärää rikosylikonstaapeli La…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Tuomas Vimma: Raksa

Tuomas Vimma: Raksa

Tämä kirja oli lukunautinto vertaansa vailla. Huolimatta siitä, että rakennusala on minulle varsin tuntematon alue, Tuomas Vimman Raksa oli käsittämättömän hyvä kirja. Vimma vie lukijaansa sellaisella vauhdilla ja vimmalla, että suorastaan hengästyy, mutta haluaa koko ajan lisää.
Päähenkilö on Sami. Ystävänsä avustuksella hän pääsee maineikka…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Katariina Romppainen: Mustikkasoppa

Katariina Romppainen: Mustikkasoppa

Kohta kolmikymppinen Sini-Marja, kavereilleen Mustikka, huomaa biologisen kellonsa kilkattavan ja ryhtyy etsimään isää tuleville lapsilleen. Hän on kyllästynyt irtosuhteisiin sekä heräämään uppo-oudon kaverin vierestä ravintolaillan jälkeen.
Kun Mustikka vastentahtoisesti lähtee viettämään joulua kotiseudulle, alkavat vanhempien sekä…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Vladimir Nabokov: Lolita

Vladimir Nabokov: Lolita

Onko Lolita kirja, josta ei saisi pitää? Onko Humbert Humbert hahmo johon ei saisi samaistua? Onko Lolita klassikko, jonka vain harvat ovat lukeneet?
Olen lukenut Lolitan parikin kertaa ja pitänyt siitä. Valitettavasti suosittelun esteenä ovat tähän asti olleet mauttomat kannet. Ensimmäisen kerran kun luin Lolitan koristi kantta noin kaksikymment…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Essi Tammimaa: Paljain käsin

Essi Tammimaa: Paljain käsin

Vahva, realistinen tarina yhden suvun naisista, äideistä ja tyttäristä. Se kertoo naiseudesta, äitiydestä ja ihmisten välisistä kuiluista, ymmärtämättömyydestä, erilaisista perhesiteistä ja menneisyyden taakasta. Anni-mummon mielestä naisen pitää pärjätä yksin ja Vaaran naiset neljässä sukupolvessa yrittävät ainakin pärjätä — kukin omall…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela on tuttu monista kirjoistaan ja palkintoehdokkuuksistaan. Kaksi kertaa kadonnut on hänen esikoisensa, eikä ollenkaan hullumpi kirja. Tyyli erottuu kyllä heti, sillä etsintä on ollut jo silloin framilla.
Lolita saa kameran, johon on jäänyt filmi. Kun hän kehittää kuvat, kuvissa esiintyy henkilö, johon Lolita saa jonkinmoisen pakkomi…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Anne B. Ragde: Satunnaista seuraa

Anne B. Ragde: Satunnaista seuraa

Ragden uusi romaani poikkeaa melkoisesti aikaisemmasta Berliininpoppelit-trilogiasta (Vihreät niityt) ja sukutarinasta. Tämä kirja on lähes raportinomainen selvitys 2000-luvun deittailusta sinkkunaisen näkökulmasta.
Ingunn on melkein nelikymppinen sinkku, jolla miehiä riittää ja valkoviini maistuu. Joistakin miehistä on sitten to…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Sari Luhtanen ja Tiina Paju: Maisa ja Kaarina : Pieni kiukkukirja

Sari Luhtanen ja Tiina Paju: Maisa ja Kaarina : Pieni kiukkukirja

Naiset suuttuvat yleensä miehille käsittämättömistä syistä ja naiset suuttuvat miesten ymmärtämättömyydestä yhä enemmän. Pieni kiukkukirja käsittelee humoristisesti niin kiukun aiheita kuin kiukun tyylejä, jokainen nainen tulee löytämään itsensä kirjasta.
Tällaiset pienet kirjat ovat parempia ihmissuhteille kuin parisuhdeoppaat ja näitä…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Päivi Alasalmi: Loistava yksinhuoltajuus

Päivi Alasalmi: Loistava yksinhuoltajuus

Kirja siitä, mitä on yksinhuoltajuus, loistavaa. Kirjan alkua ei pidä pelästyä. Se alkaa sillä, että yksinhuoltajuus olisi yhtä kurjuutta. Kaikki menee pieleen, mitään ei jaksa, mihinkään ei pääse ja ollaan vaan lasten kanssa.
Päivi Alasalmi on haastatellut erilaisia yksinhuoltajia. Miehiä ja naisia, nuoria ja jo vanhempia. Tarinat ovat toinen toi…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Anna-Lena Laurén: Sitten saavuin Moskovaan

Anna-Lena Laurén: Sitten saavuin Moskovaan

Uudessa kirjassaan tekijä kuvaa elämäänsä Moskovassa, mutta ei pelkästään enää kirjeenvaihtajana. Hän kertoo, millaista on olla nuori sinkkunainen, jolla on hyvä työpaikka ja paljon ystäviä. Myös miehiä ja suhteita, mutta jonka elämä tuntuu silti joskus yksinäiseltä, vaikka hän nauttiikin siitä täysillä.
Työ on hektistä ja vie aikaa. Ystävät ovat…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Pertti Jarla ja Roman Schatz: Käsikirja: tee-se-itse-opas miehille

Pertti Jarla ja Roman Schatz: Käsikirja: tee-se-itse-opas miehille

Nyt on käsissä sellainen käsikirja, että vaikka se ei sinänsä ole opas minulle, niin luin sen erittäin hyvällä mielellä ja nopeasti. Kirja on hauska ja missään tapauksessa se ei sovi tosikoille. Aihe on siis selkeä — miesten itsetyydys. “98% miehistä onanoi, 2% valehtelee”.
Roman Schatz ilahdutti taas niin nokkelalla sanailullaan, että s…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen on keski-ikäinen maalla asuva perheenisä, joka elättää itsensä vapaana kirjailijana. Hänen uusi kirjansa Muita hyviä ominaisuuksia on kokoelma lyhyitä kirjoituksia tästä aiheesta. Tamminen kertoo ujoudestaan, noloista tilanteista ja mieleenpainuneista hetkistä, jolloin hän on oppinut jotain elämästä. Hän kuljettaa mukanaan…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Tässä on sellainen kirja, josta tulee hyvä mieli, huolimatta siitä, että päähenkilö pahoittaa mielensä lähes 40 kertaa. Jokainen mielenpahoitus on oma novellinsa, mutta kirja ei sittenkään tuntunut novellikokoelmalta.  Kuljin 80-vuotiaan mielensäpahoittajan mukana kappaleen arkea ja se oli niin asiaa.
Välillä tuntui, kuin kohtaukset olisivat…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Matti Laine: Ammattilainen

Matti Laine: Ammattilainen

Ammattilainen on kirja, joka yllätti uusilla henkilöillään ja jännittävällä otteellaan.  Matti Laineen uusimmassa kirjassa ei ole samoja henkilöitä kuin edellisissä kirjoissa Pudotus ja Sivukuja. Uudet kuviot tempaisivat mukaansa niin, että se oli suorastaan raikasta. Jännittävä ja mielenkiintoinen ote säilyi koko kirjan ajan ja pieniä ylläty…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Ludovic Roubaudi: Sirkuksen miehiä

Ludovic Roubaudi: Sirkuksen miehiä

Sirkuksen miehiä on ihana pieni kultakimpale kirjaksi. Tätä kirjaa ehdottaisin ihmiselle, joka ei ole koskaan lukenut mitään. Sirkuksen miehiä on modernin kirjallisuuden Hiiriä ja ihmisiä. Työtätekevät ihmiset haaveilevat jostain suuremmasta ja samalla tuhlaavat viikoittaiset hilunsa vanhaan kunnon viinaan. Puhetta löytyy, mutta mahdollisu…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Nilikki

Nilikki

Ei siis nilkki vaan nilikki, joka kuitenkin on ihan nilkki! Nilikki on Matinlassi, raivostuttavan ärsyttävä, mutta silti on vaan ihailtava, millä järjestyksellä ja logiikalla niitä hämäriä bisneksiä suorittaa.
Tommi Liimatta on sellainen tekstinikkari, jota ei lueta yhdeltä istumalta. Jokainen sivu on niin runsas ja yltäkylläinen, että välillä o…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Reetta Laitinen: Kanelianaisen paluu

Reetta Laitinen: Kanelianaisen paluu

Reetta Laitisen uusin julkaisu Kanelianaisen paluu on taattua tavaraa. Stripit ovat vuosilta 2006–2009, valikoitu mielestäni osoittamaan leidin monipuolisuutta ja taitavuutta eri osa-alueilla. Mukana on lyhyitä parin kuvan ideoita, kunnianosoitukset Matt Groeningille eli Kielletyt sanat vuosilta 2008 ja 2009 sekä paljon muuta.
Eniten itseän…

Lue koko arvostelu →
Kansi: A.W. Yrjänä: Päiväkirja

A.W. Yrjänä: Päiväkirja

Monesti päiväkirjaan tulee kirjoittaneeksi tummimpia tuntoja ja silloin, kun tuntuu pahalta. Myös A.W. Yrjänän päiväkirja on suurelta osin melko tummanpuhuvaa tekstiä, mutta pääosin syvällisesti ja hienosti kirjoitettuna. Kuten mies itse sanoo: ”Nämä sanat ovat tahallisen kitkeriä aina.” ”Päiväkirjan idea minulle on muistaa. Ei kertoa tai selv…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Atiq Rahimi: Kärsimysten musta kivi

Atiq Rahimi: Kärsimysten musta kivi

Afgaanikirjailijan kolmannen suomeksi ilmestyneen teoksen mittakaava ja äänilaji on sama kuin aiempien. Kahden henkilön ympärille tiivistyvän pienoisromaanin verkkainen, tunnelmaa tarkkaan kuvaileva teksti kasvaa kirjan mittaan kuiskauksesta huudoksi.
Nainen hoivaa haavoittunutta miestä ja yrittää pitää hänet piilossa, kun ympärillä käy…

Lue koko arvostelu →

← Aikaisemmat merkinnät