näytelmät

Kansi: Reko Lundán: Aina joku eksyy

Reko Lundán: Aina joku eksyy

Hanna virui vuorokauden tajuttomana olohuoneen matolla ennen kuin pääsi sairaalaan. Parikymmentä vuotta jatkunut reipas ryyppääminen on sekoittanut hänen päänsä, eikä hän enää erota omia lapsiaan vanhemmistaan eikä nykyhetkeä menneisyydestä. Liisa ja Aki ovat viisikymppisen Hannan kolmekymmenvuotiaat kaksoset, jotka ovat vanhempiensa avio…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Annina Holmberg, Vilja-Tuulia Huotarinen, Karo Hämäläinen, Kaija Juurikkala, Tuomas Kyrö, Katariina Leino, Jon Menna, Eppu Nuotio ja Silja Sillanpää: Pipo silmillä – lastennäytelmiä

Annina Holmberg, Vilja-Tuulia Huotarinen, Karo Hämäläinen, Kaija Juurikkala, Tuomas Kyrö, Katariina Leino, Jon Menna, Eppu Nuotio ja Silja Sillanpää: Pipo silmillä – lastennäytelmiä

Kirjaan Pipo silmillä on koottu lastennäytelmiä, jotka ovat syntyneet kirjailijoille suunnatun kilpailun tuloksena. Monet lapsiryhmät keksivät kyllä itse näytelmiä, mutta aina ei keksiminen onnistu tai siihen ei ole aikaa. Lastennäytelmiä saisi mielestäni julkaista kirjamuodossa enemmänkin.
Näytelmät ovat sisällöltään erilaisia: mukana on…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Arto Melleri: Pääkallolipun alla : proosateokset

Arto Melleri: Pääkallolipun alla : proosateokset

Runoilijana tunnettu Arto Melleri julkaisi uransa aikana myös paljon novelleja, kertomuksia, romaanin sekä artikkeleita eri aiheista. Työpäiväkirjoihinsa hän tallensi runsaasti proosaluonnoksia, tyylikokeiluja ja mietiskelyä.
Pääkallolipun alla sisältää julkaistujen proosateosten lisäksi muun muassa päiväkirjamerkintöjä, jotka avaav…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Taina Hynninen: Yhteisiä tarinoita : Kouvolan teatteri 50 vuotta

Taina Hynninen: Yhteisiä tarinoita : Kouvolan teatteri 50 vuotta

Kouvolan teatteri tuli kunniakkaaseen keski-ikään. Menneitä vuosia voi muistella historiikista, johon on koottu kaikea vuosien varrella sattunutta ja tapahtunutta.
Yhteiset tarinat alkavat alkuvaiheista, siitä kun teatteri perustettiin. Tarinat on jaettu aikakausiin, jotka muodostuvat teatterin johtajien palvelusvuosista Kouvolan teatt…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Sami Parkkinen: Self Help

Sami Parkkinen: Self Help

Kun kaksi pariskuntaa joutuu asumaan saman katon alla, vaikkakin isossa omakotitalossa, alkaa meno muuttua julmaksi. Vesivahingon korjaamisen ajaksi Jannika ja Yki muuttavat Mervin ja Hannun luo, tosin pieni taka-ajatuskin heillä lienee. Bisnes ei oikein suju kuten pitäisi ja uusi upea suunnitelma ei ole löytänyt rahoittajiaan. Siksi kohteliais…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Ismo Loivamaa ja Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989

Ismo Loivamaa ja Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989

Ansa Ikonen, tähti, joka aina liitetään suomalaisen elokuvan kultakauteen. Toki hän oli sitäkin, mutta kirjan toimittajat kertovat myös paljon lisää hänen elämästään ja värikkäistä vaiheistaan.
Ansa Ikonen teki monta elokuvaa, jostain syystä kaikki muistavat hänet aina Tauno Palon vastanäyttelijänä. Elokuvat jäivät kuitenkin vähemmälle, sill…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus

Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus

Venäläinen Daniil Ivanovitš Juvatšov (1906-42) käytti kymmeniä peitenimiä, ahkerimmin tuota englannilta kalskahtavaa Daniil Harmsia. Hän kuului pietarilaisiin avantgardisteihin, jotka 1920-luvulla perustivat Todellisen taiteen yhdistyksen (OBERIU). Sen ohjelmana oli kanonisoitujen taiteen tekemisen tapojen hylkääminen ja vallitsevan…

Lue koko arvostelu →

Federico García Lorca: Veren häät ja muita näytelmiä (Veren häät; Don Cristóbal; Bernarda Alban talo)

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksessa tehtiin kevättalvella 2003 näytelmäsovitus, jossa Minna Canthin Anna Liisaan sekoittui pisaroita Federico García Lorcan Veren häistä. Virkeä tulkinta innosti minut tarttumaan esityksen pohjateksteihinkin.
Anna Liisan tavoin Veren häät (Bodas de sangre, 1933) kertoo aviohankkeesta, jota mor…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Minna Canth: Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa

Mikä tekee tekstistä myyttisen?
Kerran lasna ollessain istuin vanhan mustavalkotelkkarimme ääressä, kun juhlavin sanankääntein kuulutettiin alkavaksi elokuvasovitus Minna Canthin näytelmästä Anna Liisa. Mistä lie mieleeni johtunut, mutta käännyin kysymään isältä, onko kyse jostain lastenohjelmasta. Isä hymähti ja pudisti päätään: “…

Lue koko arvostelu →