yhteiskunnalliset romaanit

Kansi: Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö on kirjoittanut riemastuttavan kirjan miehestä ja jäniksestä. Heti aluksi tulee mieleen Arto Paasilinnan kirja Jäniksen vuosi, sillä asetelma on sama, mies ja jänis. Paasilinnalla oli Vatanen, Kyröllä Vatanescu, Romanian kerjäläinen. Muuten kirja onkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Vatanescu oli tullut Suomeen vain yhden asian takia,…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Kari Hotakainen: Jumalan sana

Kari Hotakainen: Jumalan sana

Yritin lukea Hotakaisen Jumalan sanaa sillä lailla säästäväisesti, ettei heti loppuisi, mutta kun sille antoi pikkusormen, se vei koko käden!
Jumalan sana kertoo yhdestä päivästä. Suuren konsernin pääjohtaja herra Hopeaniemi on lupautunut tv:n suoraan lähetykseen ja lähtee sinne Lapista autolla. Autonkuljettaja Armas hoitaa kuljetuksen Jagua…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Carlos Fuentes: Kotkan istuin

Carlos Fuentes: Kotkan istuin

Vuoden 2020 alussa Yhdysvallat katkaisi kaikki Meksikon sähköiset viestintäyhteydet. TV:n, radion ja internetin vaiettua ihmiset joutuivat kommunikoimaan jälleen vanhanaikaisesti kirjeitse. Viestejä riittääkin välitettäväksi, sillä presidentinvaaleihin on aikaa enää vajaa neljä vuotta. Kähmintä kulisseissa on alkamassa täydellä teholl…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Kishwar Desai: Pimeyden lapset

Kishwar Desai: Pimeyden lapset

“Tämän kirjan henkilöt ja tapahtumapaikat ovat täysin fiktiivisiä, mutta sen tapahtumat ovat täyttä totta.”
Kirjailijan teokseensa sisällyttämä huomautus saa Durgan ja Shardan tarinan juuri läpikäyneen lukijan hiljenemään – hiljenemään entisestään. Kirjan sulkeminen ei vie Atwalin kauhutalojen kopioita mennessään, tode…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Chris Cleave: Little Been tarina

Chris Cleave: Little Been tarina

“Britannia on ylpeä perinteestään tarjota turhasatama [sic] ihmisille, jotka pakenevat vainoa ja selkkauksia.”
Little Been tarina alkaa tällä painovirhettään myöten sanatarkalla lainauksella Englannin sisäministeriön julkaisusta Life in the United Kingdom: A Journey to Citizenship vuodelta 2005. Halusin aloittaa myös oman anal…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Andy Mulligan: Roskaa

Andy Mulligan: Roskaa

Roskaa on hurja tarina kolmesta 14-vuotiaasta pojasta, Raphaelista, Gardosta ja Ratista, jotka elävät jättimäisellä kaatopaikalla. Poikakolmikko elää oudossa ja sattumanvaraisessa maailmassa. He asuvat ja ansaitsevat toimeentulonsa poimimalla roskia esimerkiksi erilaisia muoveja, käyttötavaraa, vaateriepuja ja myymällä ne eteenpäin muu…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä

Silloin tällöin kun lukee oikein uskottavaa romaania, unohtaa tekstin fiktiivisyyden. Tarina tulee niin lähelle, henkilöt ja miljöö niin tutuiksi, että tuntuu kuin pelkkä kädenojennus riittäisi koskettamaan tai muutama astuttu askel ajautumaan. Henkilöhahmoja kohtaan koetut tunteet ovat tuolloin äärimmillään; toisia säälii — suunnattomasti…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Katariina Romppainen: Pitkät päiväunet

Katariina Romppainen: Pitkät päiväunet

Nuori nainen pestautuu yksityiseen kotihoitopalveluun. Hän ei ole saanut mitään koulutusta, mutta väärillä papereilla se onnistuu eli hän on valekodinhoitaja. Oikeasti hän on työtön toimittaja, joka haluaa tietää, mitä vanhusten hoito on.
Homma alkaa lupaavasti, sillä vanhukset pitävät hänestä. Heti alkuun käy honkkeli, koska Rita ei tiedä, mikä…

Lue koko arvostelu →
Kansi: J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu

Mitä häpeä on? Se on tunne. Niin monikasvoinen, että sitä on mahdoton selittää. Suojeleva, toisaalta kahlitseva, salattu ja torjuttu, sisäinen haava, joka voi parantua tai syöstä itsetuhoon.
David Lurie on 52-vuotias eronnut mies. Hänen elämänsä on niin sanotusti kunnossa; on nainen kerran viikossa, torstaisin — maksullinen — ja työpaikka Kapmaan t…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Philip Roth: Tuohtumus

Philip Roth: Tuohtumus

Vanhan mestarin pari vuotta sitten ilmestynyt pieni romaani palaa nuoren miehen tuntoihin. Päähenkilö ja pääkertoja Marcus Messner on 18-vuotias opiskelijapoika. On vuosi 1951. Marcus tähtää lakitieteen opintoihin ja ottaa etäisyyttä ylihuolehtivaan isäänsä muuttamalla kotoa itärannikon Newarkista Ohioon, konservatiiviseen keskilännen co…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Aravind Adiga: The White Tiger

Aravind Adiga: The White Tiger

Intialainen esikoiskirjailija näyttää ratkaisseen mahdottoman yhtälön. En muista, milloin olen lukenut kirjan, joka olisi sekä yhtä poskettoman hauska että yhtä ajatteluttava.
Viidakossa valkoinen tiikeri on harvinainen eläin, jollainen syntyy vain kerran sukupolvessa. Balram, köyhän perheen poika Intian syrjäkylällä, hurmaa viksulla vast…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Toni Morrison: Armolahja

Toni Morrison: Armolahja

A Mercy -teoksen nimisuomennos voi johtaa ajatuksen armolahja-sanan ensisijaiseen merkitykseen, Jumalan antamaan hengelliseen kykyyn. Tässä on kuitenkin kyse profaanista, jos toki armeliaassa ja pyyteettömässä tarkoituksessa tehdystä teosta, jonka jumalisuus on enintään ironiaa. Eikähän Toni Morrison mitään iltasatuja kirjoittele. Sudet…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

1960-luvun lopulla suomalaisiakin lapsia kehotettiin syömään lautanen tyhjäksi, koska Biafran lapsilla oli nälkä. Vaikka perustelu ei ollut aivan relevantti, se kertoi sen myötätunnon sisäistymisestä jonka kaukainen sota ja nälänhätä herättivät täälläkin.
Adichien kirjan nigerialaiset päähenkilöt kuuluvat igboihin, joiden itsenäistymist…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Mikko Viljanen: Maan paino

Mikko Viljanen: Maan paino

Tarina alkaa 1980-luvun Helsingistä, missä venäläinen teinipoika Oleg tutustuu Almaan. Olegin isä on vakooja. Perhe joutuu lähtemään maasta nopeasti vain vuoden oleskelun jälkeen. Seuraavat vuodet Oleg perheineen asuu Siperian laidalla Magadanissa, josta Oleg palaa Pietarin kautta Helsinkiin välttääkseen armeijan. Hän kohtaa Alman. Laittoma…

Lue koko arvostelu →

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Minna Canthin päivä lähestyy ja ajattelin tutkia hiukan, mitä Minna Canth on kirjoittanut. Kauppa-Lopo oli tarpeeksi ohut tutustumisen aloittamiseen. Kauppa-Lopo ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1889 ja tässä pienoisromaanissa on vain 79 sivua. Se on nopeasti luettu, mutta kun sen on lukenut, jää sellainen olo, että olisi halunut lukea enemmä…

Lue koko arvostelu →