Päädyin lukemaan tämän kirjan vahingossa; enhän minä lue novellikokoelmia, en pidä niistä — perustuen siihen tosiasiaan, että en aiemmin, ainakaan niin että muistaisin, ole lukenut kuin yhden sellaisen. Tuo ensimmäiseni oli Alice Munron Liian paljon onnea. Minä rakastin sitä. Tästä huolimatta en osaa tarttua novellikokoelmaan ja niinpä olenkin sa…
Lue koko arvostelu →
1960-luvun lopulla suomalaisiakin lapsia kehotettiin syömään lautanen tyhjäksi, koska Biafran lapsilla oli nälkä. Vaikka perustelu ei ollut aivan relevantti, se kertoi sen myötätunnon sisäistymisestä jonka kaukainen sota ja nälänhätä herättivät täälläkin.
Adichien kirjan nigerialaiset päähenkilöt kuuluvat igboihin, joiden itsenäistymist…
Lue koko arvostelu →
