Marginaalista marginaaliin ulottuva mielensisäisen monologin suollos, tajunnan tumma virta ja tekstin vertautuminen musiikkiin ovat yhteistä tälle kirjalle ja Hakkuu -teokselle. Mutta siinä missä Hakkuu on satiiria, Haaskio on… no, empaattista realismia. Myötätuntoni ei syntynyt niinkään siitä, mitä teos kuvaa – ystävän itsemurhaa –, vaan mit…
Lue koko arvostelu →
Minäkertoja on kirjailija, joka on kutsuttu erään pariskunnan taiteellisille illallisille. Muilla tuntuu olevan mukavaa, mutta kirjailija vai istuu ja pitkästyy laiskanlinnassa. Puolivälissä kirjaa hän siirtyy illallispöytään, sitten musiikkihuoneeseen. Sitten hän hyvästelee emännän (isäntä sammui) ja lähtee.
Teksti on kertojan mielensis…
Lue koko arvostelu →
