Taivassalo, Hannele Mikaela

Kansi: Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan

Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan

“On vain loppu”, ilmoittaa tämän kirjan takakansi. Ei muuta. Lopusta tässä onkin kyse. Heti aluksi tehdään selväksi loppu. “Oi, tule katsomaan, inhorealistisesti, läheltä: Ihmisen pään pirstaleita, pirstaleita, joissa on hiuksia, pirstaleita joissa kiiltelee kosteus.”
Tapahtuu siis rikos, oopperan lattialle ammuta…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Lena Frölander-Ulf ja Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja

Lena Frölander-Ulf ja Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja

Prinsessa Pieni istuu turvassa aarteita pursuavassa linnassaan, mutta mitäs kamalaa ulos hämärään kätkeytyy? Pieni ei ensin pelkää mitään, mutta niin vain hovimarsalkka onnistuu istuttamaan Pieneen pelon ulkomaailmaa kohtaan: siellä on susia, kummituksia, noitia ja ennen kaikkea roistoja, jotka haluavat aarrekammion aarteet ja makkarakellar…

Lue koko arvostelu →
Kansi: Hannele Mikaela Taivassalo: Viisi veistä Andrei Kraplilla

Hannele Mikaela Taivassalo: Viisi veistä Andrei Kraplilla

Onko Hannele Mikaele Taivassalo Suomen Steve Erickson? En tiedä, mutta tältä mielleyhtymältä oli vaikea välttyä, kun luki tätä Taivassalon esikoista. Andrei Kraplin veitsien tarina on samalla tavalla kummallinen kuin Ericksonin kirjat.
Kirja kertoo tytöstä, joka kohtaa kotonaan Pohjanmaalla Andrei Kraplin, jolla on viisi veistä. Krapl opettaa t…

Lue koko arvostelu →