Maarit Verrosen tuorein dystopia jatkaa Karsintavaiheen tunnelmissa. Sirut ja värikoodatut statukset ovat tuttuja jo edellisestä kirjasta, nyt vain maailma on entistäkin ankeampi. Tässä tarinassa ei juuri normaalia elämää näy, vain eri tavoin ahtaalle joutuneita ihmisiä, joilla ei ole juuri tietoa paremmasta, vain hidasta sitkuttelua ennen lop…
Lue koko arvostelu →
Tuoreessa novellikokoelmassaan Maarit Verronen ruotii normaalia elämää, tai asioita, jotka ovat alkaneet vaikuttaa normaaleilta — niin kuin vaikka se, että jos työpaikalta löytyy ruumis, ensimmäisenä soitetaan iltapäivälehdelle eikä poliisille. Tarinoissa on mielenkiintoisia katkelmia ihmiselämistä, joissa tietty yksilökeskeisyys halli…
Lue koko arvostelu →
