Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Emmi Valveen omaelämäkerrallinen sarjakuva Armo on raadollinen ja synkkä sukellus mielenterveysongelmaisen maailmaan. Kuten Valve itse heti sarjakuvan alussa kertoo, hän ei vieläkään ole oikein varma, mikä häntä oikein vaivasi. Varmaa vain on, että paha olo vyöryi päälle jo ihan pikkulapsesta asti. Valveen groteskit piirrokset sulaneesta ihosta, vereslihalle lävistetystä nuoresta naisesta demoneineen, tavoittavat jotain siitä kauhusta, jota Valve läpikävi koko nuoren aikuisuutensa.
Miksi hän on sellainen kuin on, oli kysymys johon jo nuoresta iästä piti yrittää löytää vastaus. Oliko kyseessä masennus joka aiheutti itseinhon ja arvottomuuden tunteet vai päinvastoin, joka tapauksessa niillä oli vakavat seuraukset Valveen nuoruudessa. Epäterveet sosiaaliset piirit ja seurustelusuhteet jatkoivat pahan olon kehää ja loppujen lopuksi määränpäänä on osastolle sulkeminen.
Mielenkiintoista, ja lukijan kannalta aluksi hieman hämmentävääkin on, että loppujen lopuksi ei ole osoitettavissa mitään selkeää syytä, miksi paha olo alkoi ja miksi se ennen pitkään päättyi. Pienistä teoista ja ajatuksista vain syntyy ajan myötä silta, jonka avulla Valve kykenee ylittämään synkän virtansa.
Sarjakuvan kauneimmassa kohdassa Valve istuu puistossa ja ensimmäistä kertaa kykenee näkemään maailman “värit”, ymmärtää miksi on tärkeää parantua. Kohtaus on kauniisti maalattu, värit suorastaan hehkuvat kirjan sivuilta. Ylipäätään sarjakuvan visuaalinen anti on huikeaa. Kaunis vesivärijälki toimii voimakkaana kontrastina rankkaa tarinaa vasten, yhdistelmä on kieltämättä tehokas.
Armo ei anna valmiita vastauksia, eikä päästä lukijaansa helpolla, mutta sen viesti on kuitenkin selkeä ja kaunis; tervehtyminen on mahdollista mahdottomassakin tilanteessa.