Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilmavoimien kapteeni Jossarianilla on toisen maailmansodan loppuvaiheissa suuri ongelma: hän ei halua kuolla. Kuitenkin hänen laivueensa päällikkö korottaa taistelulentojen määrää aina, kun sotilaiden lentokiintiöt alkavat täyttyä. Jossarian haluaisi vapautuksen taistelutehtävistä. Sellaisen saisi, jos olisi hullu ja pyytäisi itse vapautusta. Mutta koska vapautuksen pyytäminen olisi täysijärkistä, ei vapautuksen pyytäjää voida diagnosoida hulluksi. Voimaan astuu sääntö 22: mielipuolinen tilanne laukeaisi vain ratkaisulla, joka on itsessään mahdoton, koska tilanteen oletukset perustuvat loogiseen ristiriitaan.
Joseph Hellerin esikoisromaani Catch-22: Me sotasankarit on toista maailmansotaa käsittelevän amerikkalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä teoksia Kurt Vonnegutin Teurastamo 5:n ohella, ainakin satiirin ja (mustan) huumorin saralla. Se nousi heti julkaisunsa jälkeen kulttihitiksi nousten vähitellen myös suuren yleisön suosioon. Heller oli tunnettu pasifisti, ja tästä teoksesta tuli hänen sodan hulluuden manifestinsa.
Catch-22: Me sotasankarit on ehkä keskeisimmän hahmonsa Jossarianin lisäksi tulvillaan huikeita henkilöhahmoja ja herkullisia koomisia tilanteita. Omaa laivuettaan bisneksen vuoksi pommittanut Milo Minderbender M&M-syndikaatteineen on yksi kuuluisimmista. Kaikilla lennoillaan alas ammuttava Orr on toinen. Majuri Majuri, joka ei halua tavata ketään, sodan kaikista naruista vetelevä ex-korpraali Wintergreen, marssihullu kenraali Scheisskopf ja sotakunnian perässä lentojen määrää korottava eversti Cathcart ovat edelleen esimerkkejä Joseph Hellerin erinomaisesta mielikuvituksesta.
Vaikka huumori kukkiikin niin hahmoissa, tapahtumissa kuin miljöössäkin, on erityisesti loppua kohti kirjassa myös varsin synkkä vire. Pääkysymys on se, mitä mieltä on sodankäynnissä ylipäänsä. Heller ajaa sotasankarinsa yhä syvemmälle sodan absurditeetteihin niin rintamalla kuin rintaman takanakin. Vedet silmissä tätä lukee, ensin nauraen, mutta sitten miettien, mistä oikeasti on kyse. Teoksen hieman sirpaleinen rakenne ja kronologian särkeminen palvelevat Hellerin tarkoitusta sodan hulluden kuvauksessa.
Catch-22: Me sotasankarit voidaan nyt jo luokitella sotakirjallisuuden klassikoksi. Suosittelen lämpimästi!
