Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

Osta kirja itsellesi

Eipä monta sivua tarvinnut taapertaa, kun kirja notkealla kielellään alkoi imaista messiin, mitä ihmettelin, sillä nuori rakkaus ei enää aiheena pure. Ja sitten sillä Piipellä kun on seuranaan näkymätön kissa Heimo näkyvän, sittemmin häippäisevän, poikaystävä Jurin ohella.

Vaan kuinkas kävikään! Pian olin Piipen hulluudessa ja hulluttelussa täysin rinnoin ja nenä pitkällä mukana. Enkä ihmettele yhtään Jurin karkaamista suhteesta pois mitan täyttyessä puolen vuoden yhdessä kipuilun jälkeen: ei vaan jaksa kerta kaikkiaan enää ohjata toista oikealle tielle, normaalimpiin asioihin.

Siitäkös kostonkierre! Ja varsinkin kun Juri ajaa autollaan Heimon yli, siis näkymättömän kissan, joka on vain Piipen aisteissa. Alkaa postilaatikot paukkua, halinallet roikkua hirtoksissa. Ja kummallinen Joukokin hiippailemassa pinkeässä tuulipuvussaan. Entä kurkkunainen!

Vähänkö hassua. Mutta eikös hassua ollut meno myös Avioliittosimulaattorissa, joka oli Veera Niemisen esikoinen, moniin kesäteattereihin sittemmin sovitettu menestys!

Niemisen yhtaikainen tilanne- ja sanakomiikka on kiehtovaa:

  • ”Siinä hetkessä, kun Eetu esittäytyy, Riikka heteroituu yhtäkkiä täysin.”
  • ”Siljan työkaveri seisoo siinä tekoripset tanassa, valmiina palvelemaan.”
  • ”Tekoripsi hymyilee minulle. Hymy on yllättävän aito noin maalattuun naamaan.”
  • ”Toki, edelleen, olisin valmis heittäytymään suorin vartaloin tuon miehen syliin.”

Kuin myös kuvitellut tekstiviestit: Olet lämpimästi tervetullut. Eino ja Maija. Tuleeko viesti, käykö kutsu eron jälkeen, kun Juri kumminkin kuolee? Sillä ’Pystyn enää toivomaan että kuoleman sijasta kyseessä olisi vain kooma’.

Mielikuvitus laukkaa – Veeran vai Piipen? – jopa Rölliä enemmän, ainakin nopeammin. Konkarilukijana silti pysyn rattailla huokailemassa, toivomassa koko ajan: – Tule ihmeessä takaisin Juri!

Suosittelen: piristävä paukku tämä kirja, chick litejä syvempi. Täytti neljännesodotukset täysin. Jään muistelemaan hyvällä Piipeä, jolla on kaikki: rakkaus, myötätunto, katkeruus, vahingonilo ja kaipaus. Ynnä kaksi kysymystä:

”Miksi on niin paljon helpompi sietää toista ilman romanttista rakkautta ja parisuhdetta? Miksi parisuhteessa ei osaa suhtautua toiseen yhtä suvaitsevasti?”

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Tämä on räiskyvänraikas kirja. Piipe antaa palaa.

    Nuo kysymykset kirjoituksesi lopussa ovat tärkeitä. Miksi rakkaudessa ollaan niin vaativia, ainakin nuorena, kun ystävyydessä ollaan lempeitä?

    Veera Nieminen on ainutlaatuinen huumorissaan. Tykkään, ja odotan jatkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.