Georges Perec: Elämä Käyttöohje

Osta kirja itsellesi

Paljastan nyt salaisuuden: olen joskus ajatellut, että voisin yrittää kirjoittaa kirjan (emmekös me kaikki). Kirjani olisi ollut novellikokoelma, jonka jokaisen novellin nimi olisi ollut nimi yhdessä postiluukussa samassa rappukäytävässä. Jotkin novelleista olisivat ehkä linkittyneet löyhästi yhteen, toiset olisivat olleet täysin irrallisia. En kuitenkaan ole koskaan tarttunut tuumasta toimeen ja alkanut toden teolla suunnitella teosta, puhumattakaan toteutuksesta no jaa, ehkä yhden pienen harjoitelman kirjoitin. Eikä minun tarvitsekaan tuota kirjaa kirjoittaa, koska kävi ilmi, että Georges Perec tyhjensi pajatson jo 1970-luvulla.

Elämä Käyttöohje on yhtä kuin 99 huonetta suuressa vanhassa kerrostalossa Pariisissa. Minkälaisia tarinoita noihin huoneisiin mahtuukaan! Minkälaista väkeä Perec on taloonsa laittanut asumaan! Rikkaita kreivittäriä, korkeimman oikeuden tuomareita, herroja ja heidän palvelijoitaan, käsityöläisiä, kauppiaita, lapsiperheitä, ammattilaisurheilijoita. Heitä Georges Perec tarkastelee huone kerrallaan, muutamista riveistä ehkä kymmeneen sivuun huonetta kohden, siirtyen seuraavaan paikkaan kuin ratsu kolmiulotteisessa shakkipelissä. Aikajana kattaa oikeastaan koko 1900-luvun 1970-luvun puoleenväliin asti, kun välillä tutustutaan talon aiempiin asukkeihin, välillä nykyisiin. Teoksen alaotsikko Romaaneja ei valehtele: Elämä Käyttöohje on huima mielikuvituksen leikki, kaikki tarinat yhtä aikaa, kokonaiset ihmiselämät tai niiden avainhetket tiiviisti samaan pakettiin laitettuna, kuin muurahaiset pesään tai – ihmiset kerrostaloon.

Georges Perec rakastaa luetteloita. Mitä kaikkea lääkärin odotushuoneen tai tehtaanjohtajan edustushuoneen ruokasalin sisustuksesta saattaakaan löytyä? Mitä on antiikkiliikkeen kellarissa? Entä etuhuoneessa? Hän käyttää paljon aikaa yksityiskohtien pikkutarkkaan kuvailuun. Jotkut luvuista ovat pelkkiä luetteloja, ja kirjan lopun tarinaluettelo, luettelo kronologisista kiinnekohdista ja 40-sivuinen hakemisto ovat jo itsessään lukemisen arvoiset.

Elämä Käyttöohjeen tyypillinen luku alkaa kuvauksella tarkasteltavan huoneen järjestyksestä, jonka jälkeen Perec kertoo jonkin pienen tarinafragmentin huoneeseen liittyvästä asukkaasta. Perec maalailee mahdollisuuksilla ja keksii epätavallisia ideoita. Henkilögalleriasta löytyy muiden muassa rikas englantilainen, joka käytti 50 vuotta elämästään mahdollisimman hyödyttömään projektiin. Toisaalla on australialainen lapsitähti, joka viidennen avioliittonsa myötä asettuu viimein Pariisiin. Ja entäpä dominoa pelaava hamsteri! Tai mitä jos kerrostalo, sen maanpäälliset osat ovatkin vain pieni osa kokonaisuutta, joka jatkuu kuin jäävuori syvälle maan uumeniin? Mitä ihmettä sieltä syövereistä löytyisikään?

Elämä Käyttöohje imaisi minut mukaan epätavalliselle matkalle heti ensi sivuista alkaen. Georges Perecin mestarillinen mielikuvitus on tainnuttavaa, koukuttavaa, huumaavaa. Teoksen puolenvälin paikkeilla iski ensi kerran haikeus: tämä loppuu joskus ja vieläpä melko pian! Rakastuin kirjaan aivan täysin, ja voin sanoa suoraan, että Elämä Käyttöohje on aivan parhaita koskaan lukemiani teoksia.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Taas kasvoi lukulista, taitaa olla kirjastolistani jo ainakin kahden vuoden pituinen.

  2. Todellakin! Aivan mahtava kirja. Vaikea edes täysin ymmärtää, mikä siinä oikein koukuttaa, kun sitä joutuu koko ajan lukemaan eteen- ja taaksepäin selaamalla. Kukaan ei voi pitää muistissaan tuota määrää yksityiskohtia. Kirjailijakin on ymmäärtänyt ongelman ja auttanut lukijaa laatimalla muistilistan keskeisistä tapauksista ja henkilöistä (mikä idea!) Tämä teos oli meidän kirjapiirimme lukukirjana v. 2008. Vieläkin piiriläiset äänestävät sen kaikkien aikojen suosikikseen, vaikka sen jälkeen on jo luettu pitkälti toistasataa muutakin hyvää kirjaa.

  3. Oili, kyllä vain, juuri näin. Ihailen tapaa, jolla Perec saa homman pysymään kasassa. Kirjahan on kaikkiaan sangen helppolukuinen! Ja edelleen ihmettelen sitä, mistä kaikki nämä tarinat (elämät?) oikein ovat hänen päähänsä putkahtaneet. Ilmiömäistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.