Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Siinä se, alaston, kylmä tosiasia: keskelle Tizangaran kylään johtavaa valtatietä oli ilmestynyt irtonainen penis. Se oli turpea ja lötkötti orpona.”
Eiköhän tuolla pääse jo parhaiden romaaninaloitusten kunniagalleriaan. Peniksen seuraksi puusta löytyy sininen baretti, juuri sellainen, joita YK:n rauhanturvaajat käyttävät. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun YK-sotilas räjähtää, jättäen jälkeensä vain miehisen elimensä.
Tapaus tuo paikalle viranomaisia ja paikallinen hallintojohtaja palkkaa kirjan kertojan kääntäjäksi italialaiselle YK:n erikoisasiantuntijalle (“Kääntäjäksi? Mutta mille kielelle minä käännän?” “Sillä ei ole minkään valtakunnan väliä. Kaikilla kunniallisilla hallituksilla on omat kääntäjänsä.”), joka tulee selvittelemään tapausta.
Eihän tapaukseen mitään selkoa saada. Asiaa tutkitaan ja erinäisiä ihmisiä – paikallinen prostituoitu, poppamies, kertojan perin omaperäinen isä, sekopäinen pappi ja niin edelleen – jututetaan, mutta paikallisen virkakoneiston mekanismit viimeistään torppaavat tehokkaasti edistyksen.
Varsinaisen tapauksen sijaan kirja käsitteleekin enemmän siirtomaavallan ja sisällissodan perintöä. Tizangaran hallintojohtaja taisteli sisällissodassa kapinallisten puolella, mutta on nyt samanlainen riistäjä kuin entiset siirtomaaherrat ja jäähdyttää toimistoaan sairaalasta varastetulla generaattorilla.
Tapahtumat saavat lopulta täysin hulluja käänteitä ja loppuhuipennus on suorastaan eeppinen. Flamingon viimeinen lento on hauska kirja, joka kuvaa hienosti tärkeileviä vallanpitäjiä.
