Tuuve Aro: Kalasatama

Kalasatama

Osta kirja itsellesi

Katettuna kirjalautasella on lesbouden kautta rakkaus, mielenterveys, kirjallisuus, elokuva, uskonto, koko ’vanha yhteiskunta’.

Siinä onkin revittävää yllin kyllin.

Tuuve Aro, s. 1973, kirjoittaa omista kokemuksistaan herkkyydellä ja osoittelulla. Herkkyydellä rakkaudesta ja mielenterveydestä kaunokirjallisuuden tyyliin; osoittelulla, siis epäkohtien esittelyllä, esseistisesti.

Siinä onkin lukijana palapeliä koottavaksi. Jos nyt tuonkaltaista palapeliä on mahdollista koota yhdeksi valmiiksi kokonaisuudeksi. En onnistunut, palaset eivät loksahtaneet paikoilleen melkeinkään.

Mutta paljon luettavaa ja pohdittavaa kirja antoi ja jätti mielenlokeroihin. Päällimmäiseksi jätti vihahtavan tunteen, ehkä samanmoisen kuin kertojaminälle, tosin eri perspektiivistä. Kertojalla on selvä maali syytöksille. Lukijalle jää kummastelu: miksi ’se’ näkee roskan muissa, eikä malkaa itsessään.

No, me miehethän kaiken pahan alku ja juuri. Jos tuota ei hyväksy, on hankala päästä yhteisymmärrykseen kirjan ja sen kirjoittajan kanssa.

Mutta yritetty on. Tasoiteltu ja taputettukin aidoin aplodein. Kirjan sisällön rikkautta ei voi kieltää. Ja tiedä vaikka jonkinlainen ymmärtämisprosessi, siis kypsyminen lukijassakin on sen myötä käynnissä.

Itsenihän tässä teilaan, en Tuuvea.

Lupaan lukea Aron seuraavankin kirjan, olipa se sitten, satu, romaani tai essee- tai tiedä vaikka runokokoelma. Koskaan ei voi tietää, kun katsoo yhdeksää aikaisempaa teosta.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Olihan tämä kirja aika hämmentävä runsaudensarvi.
    Avasin tuon linkkisi Aron aiempiin teoksiin ja huomasin lukeneeni häneltä Lihanleikkaajan, ja myös CD Nauravia naisia on tuttu, Aron novellit eivät ole siitä jääneet mieleeni, mutta muuta kyllä. Sain tämän CD:n joskus lahjaksi, paljon ennen kuin äänikirjat olivat valtavirtaa ja tykkäsin niin paljon, että ostin monta kappaletta naisystäville automatkoilla kuunneltaviksi. Siinä oli yksi novelli, joka on huippu varsinkin koska lukijana on Martti Suosalo. Se on Maritta Lintusen Kappelikeikka. Seela Sellan lukemat Sinikka Nopolan Likka-pakinat ovat myös nappisuoritus.

  2. Joo, luulin kirjoittaneeni tästä enemmänkin, mutta olen näemmä käynyt vain kommentoimassa toisten blogeissa.
    Kirjassa oli minusta kaksi vikaa. 1) Se oli aiheiltaan täysin rajoittamaton sinne tänne poukkoileva ja 2) yleistävä kuva lesboista ylivoimaisina kaikkiin muihin nähden oli aika hassu, mutta ei tuntunut vitsinä kirjoitetulta. Lesbot ovat parhaita urheilijoita, hyvän tuoksuisia, ei selluliittia ja hyviä nikkareita, kaikki hyviä tanssijoita ja rakastajia jne.

  3. MM

    tuossahan noita malkoja. Siihen kun vielä lisäät toksisen maskuliiniset miesparat (joiksi kaikki miehet luokitellee) 😉
    vrt. Branderin Miehen kuolema.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...