Natalia Ginzburg: Kieli jota puhuimme

Kieli jota puhuimme

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Hullua italialaista perhe-elämää tulee täyslaidallinen, kun Natalia Ginzburg päästelee menemään tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan, jota pidetään Ginzburgin pääteoksena ja italialaisen kirjallisuuden klassikkona.

Vuonna 1916 perheensä kuopuksena syntynyt Ginzburg kuvaa juutalais-katolisen perheensä elämää. Isä vaikuttaa raivoisalta räyhääjältä, joka voisi olla uhkaava hahmo. Kukaan perheenjäsenistä ei tosin tunnu välittävän isän mekkaloinnista, joka kohdistuu tasapuolisesti kaikkialle. Äiti nurisee perheen asumisjärjestelyistä, pyörittää kotiapulaisia ja ompelijattaria. Lapsia on yhteensä viisi, joten vilinää riittää.

Perhe ajautuu hankaluuksiin, sillä kaikki perheenjäsenet ovat vankasti antifasisteja. Italiassa Mussolini nousee valtaan ja monet perheenjäsenistä ja perheen ystävistä joutuvat maksamaan poliittisista kannoistaan vankilatuomioilla.

Kirja kuvaa perheen elämää pitkältä ajanjaksolta, Natalian lapsuudesta 1920-luvulta jonnekin 1950-luvulle asti. Tapahtumat eivät etene erityisen suoraviivaisesti tai selkeästi, eikä kirjalla ole selvää rakennetta – ei lukuja, ei selkeitä taitoskohtia, kaikki vain vyöryy päälle tasaisena hyökynä, jossa Ginzburg nostaa esiin milloin mitäkin. Aika etenee suunnilleen suoraan eteenpäin, mutta välillä viitataan tuleviin tai menneisiin tapahtumiin.

Yhdenlaista tajunnanvirtaahan tämä, ja tällaista perhe-elämä tietysti on. Ei tavallisen ihmisen elämä noudata mitään tiettyä rakennetta tai draaman kaarta. Asioita tapahtuu, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Ginzburg sanoo esipuheessaan, että kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat ehdottoman todellisia, mitään ei ole keksitty, mutta että teos kannattaa silti lukea romaanina, koska Ginzburg ei ole muistanut kaikkea, eikä toisaalta ole halunnut kirjoittaa kaikkea muistamaansa. Tämä ei ole hänen oma tarinansa, vaan hänen perheensä tarina.

Kaikessa poukkoilevuudessaan Kieli jota puhuimme on vähän raskas, mutta samalla erinomaisen viihdyttävä. Käänteissä on italialaista reipashenkisyyttä ja tunteikkuutta. Nimen mukaisesti kieli on isossa osassa: se, miten perheenjäsenet toisilleen puhuvat, perheen sisäiset ilmaisut, kunkin perheenjäsenen luonteenomainen sanailu, tuttavilta tarttuneet puheenparret – tässä kirjassa kieli on todella rikasta ja hyvin merkittävässä osassa.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.
(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia kirjoja painottuen naisten kirjoittamiin kirjoihin. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Valitettavasti kirjan ytimessä oleva isän omintakeinen ja voimakkain nimittely, jota hän viljelee kohteen rodusta riippumatta, on vesitetty. Isä, ja Ginzburg, puhuvat neekeristä, ei murjaanista. Neekeri iskee, sattuu, kuten on tarkoituskin. Murjaania voi suomalainen lukija korkeintaan ihmetellä vanhakantaisuudessaan.

    Kääntäjän vai kustantajan sensuuria, poliittista korrektiutta?

  2. Sensuuria? Ei sentään. Kai ennemmin kääntäjän valinta käyttää nykyään hyväksyttävämpää kieltä? Eipä tuo kirjaa minusta sen huonommaksi tee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...