Reijo Mäki: Kolmijalkainen mies

Tässä siis Reijo Mäen 21. Vares-dekkari. Tällä kertaa Vares itse vaikuttaa jotenkin väljähtyneeltä, samoin hänen kantakapakkansa eivätkä ystävätkään ole oikein hyvässä kuosissa. Vares palkataan kuitenkin etsimään kadonnutta pornokuningasta, joka on kadonnut kotoaan. Samoihin aikoihin hyvin menestynyt johtaja Lundberg löytyy hirttäytyneenä vanhasta varastohallista ja Vares pääsee tutkimaan myös tätä tapausta. Kaikkien mukaan mies oli kunnossa sekä mieleltään että ruumiltaan, mutta mikä ajoi hänet tekoon — sen haluaa tietää ainakin palkkaaja.

Varekselle aiheuttaa päänsärkyä myös kaverinsa Luusalmi, novellikirjailija, jonka alkon liikakäyttö vie Kupittaalle hoitoon. Siellä Luusalmi sekaantuu bisneksiin ja ostaa maalauksen “Kolmijalkainen mies”, jonka kerrotaan olleen Waltarin innoituksena — Luusalmi kun oli sekoillut Waltarista jo juomisvaiheessaan.

Kaikkinensa Vares kahlaa tällä kertaa pornossa ja seksissä eli ns. aikuisviihteessä myös itse osapuolena eli kohtuullisen roisisti. Samalla hän saa käsiinsä aineistoa, joka on todella kuumaa eräiden tahojen mielestä. Viattomien asioiden takaa paljastuu rumaa jälkeä ja likaista peliä sekä outojakin yhteyksiä. Tilanteet selviävät, toki, mutta Vareksen osalta ei varmaan voi koskaan näin sanoa.

Mäen tämänkertainen dekkari ei yllä kaikkien edellisten tasolle. Kirja on melkoisen asenteellinen; mm. erään lähiön syvä kaikkinainen paheksuminen ja leimaaminen sekä virolais-venäläiset yhteydet tulevat suorastaan korostetusti esille. Liekö sitten kirjallista vapautta, mutta molemmat ovat jo melko kuluneita tehokeinoja. Lukijana ainakin minua tämä ärsytti ehkä kohtuuttomastikin. Vareksen luonto ei tunnu muuttuneen, naiset ja viina aiheuttavat edelleen ongelmia ja herra tuntuu tässä dekkarissa yllättävän ohuelta kuvalta itsestään.

Aivan kelpoisa kesädekkari, mutta ei mielestäni yllä Mäen parhaimpien Vares-kirjojen tasolle. Erittäin valitettavaa, koska olen pitänyt lähes kaikista aikaisemmista opuksista ja tästä jäi nyt vähän valju olo.