Tuomas Vimma: Koodinimi Taïga

Osta kirja itsellesi

Tuomas Vimma esitteli meille kirjassaan Vasen ranta suomalaisen Katariinan; ja niin on kiva tavata taas Katariina tässä uudessa kirjassa Koodinimi Taïga.

Nyt Katariina on piilossa Korsikan vuoristossa, sillä hänen ei ole turvallista liikkua missään. Hänen odotellessaan rauhallisempia aikoja, hän saakin vieraita, joita ei ota tuttavallisesti vastaan. On aika vaihtaa maisemaa. Edellisestä kirjasta tuttu Camille lähtee mukaan ja huima seikkailu alkaa. On pakko lähteä, sillä Katariinan perässä on palkkatappaja, Ranskan presidentin toimesta.

Heti alkuun kerrotaan lyhyt elämäkerta toisesta palkkatappajasta, Érinyestä. Kuka hän oli ja miten ja miksi tästä naisesta tuli se, mikä hän nyt on. Hänen tehtävänään on hoidella terroristi Le Renard, joka on vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä.

Katariina taas haluaa vapauttaa Le Renardin ja siihen hänellä on painava syy. Le Renard on hänen isänsä. Camille ei millään jaksaisi olla mukana, sillä on niin pitkään ollut vaiheessa, jossa ollaan paossa jonnekin ja saa varoa ja olla hollilla siitä, onko joku kintereillä.

Tapahtumat sijoittuvat Korsikan lisäksi Belgiaan ja Ranskaan eli puitteet ovat hyvinkin eurooppalaiset, mutta mieli ja väliheitot hauskan suomalaisia. Tykkään Tuomas Vimman tyylistä, siitä että hän kirjoittaa niin uskottavasti, jolloin huomaa, miten taustatiedot ovat kunnossa. Huolella luotua jännitystä!

Tämä kirja on sellainen paketti, että siitä piisaa melkoinen annos jännitystä, mutta myöskin huumoria on joukossa. Ihan mielikuvituksellisia käänteitä ja mikä ihan superia, niin tässä kirjassa naiset ovat vahvoja, viisaita ja viehkeitä!

Kyllä vaan jään odottamaan seuraavaa…

Kini

Olen Kini, kirjojen ja kirjailijoiden ystävä. Työskentelen Kouvolan pääkirjastossa kirjastovirkailijana ja tehtävänkuvaani kuuluu mm. kirjailijavierailujen järjestäminen. Olen aina lukenut paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Olen kulttuurin suurkuluttaja. Kirjojen lisäksi ramppaan elokuvissa ja teatterissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Tartuin Taigaan. Noin 120 sivua jaksoin, sitten jätin kesken: aika meni hukkaan.
    Romaani alkaa vetävästi, tyypit vaikuttavat mielenkiintoisilta, maisemat upeilta, mutta juuri kun tarina on tempaamaisillaan mukaansa, seuraa sivutolkulla pahisten sukuhistoriaa. Vähempi olisi riittänyt. Välillä taas kertontaan on roiskaistu lähinnä vaivaannuttavia kielikuvia, tulee mieleen muinainen Jerry Cotton. Dialogi on kökköä, onneksi sitä ainakin alkupuolella on vähän. Yksi esimerkki riittäköön: ”Ymmärrän huolen hiuksistasi, mutta muistuttaisin, että olen edelleen esintäkuulutettu. Nyt pitäisi löytää pikaisesti joku lymypaikka, jossa voin hieman pohtia tämänhetkistä tilannetta. Suunnataan vaikka tuonne pikkukadulle.” Näin sankaritar, kun tilanne on päällä. Suoraan kuin jostakin 50-luvun poikakirjasta…
    Romaanin naiset (suomalaista, tappavan tehokasta sankaritarta ehkä lukuun ottamatta) ovat huoria, nistejä, psykopaatteja tai mahdollisesti näiden yhdistelmiä. Eikö näitäkin ole jo esitelty riittävästi?
    Ja tarkemmin ajatellen: hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa, kun kirjailija katsoo tarpeelliseksi esipuheessa/johdannossa vakuutella tekemänsä työn määrää ja pyrkimystään yksityiskohtien uskottavuuteen. Ei minua lukijana kiinnosta kirjailijan työmäärä vaan lopputulos.
    En suosittele.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...