Paavo Järvinen: Kovaa aikaa

Kovaa aikaa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Paavo Järvisen Kovaa aikaa on taas uusi sisällissotakuvaus, mutta teoksella on keskimääräistä mielenkiintoisempi tausta. Vaikka se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2017, se on paljon vanhempaa perua.

Kirja on kirjoitettu jo 1950-luvun loppupuolella. Vuonna 1958 menehtynyt Järvinen kertoo teoksessa oman tarinansa. Vuonna 1900 syntynyt Järvinen työskenteli konepajalla Helsingissä vuonna 1918 ja päätyi sotimaan helsinkiläiseen punakaartiin. Järvinen selvisi sodasta ja vankileirikomennuksesta hengissä toisin kuin moni toverinsa.

Jostain syystä Kovaa aikaa ei kelvannut kustantamoille 1950-luvulla. Järvisen lasten kautta teos päätyi lopulta Warelia-kustantamon julkaistavaksi. Historioitsija Tuomas Hoppu on laatinut teokselle esipuheen ja on varustanut tekstiä muutamalla historiallisia yhteyksiä selventävällä alaviitteellä.

Kovaa aikaa on kiinnostava teos. Kieliasultaan teos tuntuu paikoin vähän tönköltä, mutta sen arvo historiallisena kuvauksena itse koetuista tapahtumista on kiistämätön. Järvinen kertoo teoksessa taisteluista rivisotilaan näkökulmasta ja pohdiskelee sodan oikeutusta ja työväen näkemyksiä sodasta.

Verrattuna vaikkapa Väinö Linnaan ja Täällä Pohjantähden alla -mestariteokseen, Järvisen kirja kertoo kaupunkilaiskaartilaisista, toisin kuin Linnan teos, joka kertoo torppareista. Kaupunkilaiset ovat kuitenkin edustavampi otos siitä, mitä sisällissota oli: kaupunkien järjestäytynyt työväki oli maalaisia enemmän sodassa mukana.

Kiinnostava teos siis. Järvisellä on kiinnostava näkökulma sotaan ja aika realistinenkin suhtautuminen siihen, että vaikka sodassa voitettaisiin, punainen tulevaisuus ei ole mitenkään itsestäänselvä juttu. Mikään intohimoinen kommunisti Järvinen ei siis ollut, vaan pikemminkin jonkinasteinen tolkun ihminen, joka päätyi olosuhteiden pakosta punakaartiin mukaan – työmiehelle ei kovin paljon vaihtoehtoja suotu.

Sisällissodasta kiinnostuneille kirja on takuuvarmasti kiinnostavaa luettavaa.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Järvinen ei ollut intohimoinen kommunisti, sanot. Sosialidemokraattinen puolue ei tuossa vaiheessa ollut vielä hajonnut, joten punaisissa oli paljonkin tolkun ihmisiä.
    Viime vuoden toukokuussa ilmestyneessä kirjassani Hilja, yksi maailman ensimmäisistä, kerron Hilja Pärssisen tarinaa. Hän oli aktiivinen toimija ja rauhan aatteen kannattaja,ensimmäisiä naiskansanedustajiamme ja lopulta mukana kansanvaltuuskunnassa. Hänen oli paettava Venäjälle, josta tosin toivoi koko ajan pääsevänsä johonkin toiseen maahan.
    Sieltä paluun jälkeen syyttäjä vaati hänelle kuolemantuomiota. Se vaihtui ensin kahteentoista vuoteen kuritushuonetta ja jäi lopulta armahduksen jälkeen vähän yli kolmeen vuoteen. Kansalaisluottamuksensa hän menetti kuitenkin kahdeksitoista vuodeksi, saattoi siis jatkaa kansanedustajan vasta sen jälkeen.Puolueen hajoamisen jälkeen hän valitsi itsestään selvästi sosialidemokraatit.
    Tällä halusin kertoa, että punaisissa oli hyvin paljon niitä, jotka eivät suinkaan toivoneet itsenäisyytemme menettämistä, vaikka tarkoituksenmukainen historiankerrontamme pitkään on niin väittänyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *