Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Osta kirja itsellesi

Kovakuorinen on kirjoittajansa esikoisromaani; olen aiemmin lukenut hänen tuotannostaan provokatiivisen feministiset teokset Hieno vai huono (2015) ja Miten helvetissä minusta tuli feministi (2016). Itse asiassa tämä ensimmäinen fiktiivinen kirja jatkaa näiden aiempien kiihkeyttä ja julistavuuttakin, mutta tällä kertaa kertomuksellisessa muodossa. Eikä tätä luonnehdintaa pidä suinkaan pelästyä – Kovakuorinen on muutamista heikkouksistaan huolimatta nautittavaa luettavaa, eikä ollenkaan mikään julistus.

Kirjan päähenkilönä on nuori Eeva, joka on todennäköisesti vuonna 1970 syntynyt ja jonka vaiheita kuvataan eri vuosikymmenillä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Mukana on usein myös samassa kerrostalossa asuva paras kaveri Mira, jonka kanssa eletään tyttökulttuurin ja nuorisomusiikin täyttävää elämää. Kummankaan kotiolot eivät ole hääppöiset, vaan aika lailla epävakaat. Sellaisia ovat myös monet muut talon asukkaat, enemmän tai vähemmän rikkinäisiä hekin. Myöhemmin kummankin tytön elämään astuvat sitten miesystävät, kysymykset ammatista ja perheen perustamisesta. – Lisäksi kirjaan on sijoitettu aina välillä salaperäisen Miehen monologeja; tämä Mies onkin sitten varsinainen narsismin kukka; itsetärkeä, kylmä ja tunteeton, mutta hyvin tietoinen siitä vaikutelmasta, minkä naisiin tekee. Aluksi nämä Miehen puheenvuorot tuntuivat kovin irrallisilta, mutta kirjan loppua kohden sitten kaikki ainekset nivoutuivat yhteen.

Mikä on sitten se kovakuorinen? Montakin asiaa – selvimmin tietysti ne koppakuoriaiset, joita Mies kerää ja tainnuttaa eetterillä ja sijoittaa kokoelmiinsa. Mutta myös Eeva ja Mira ovat tavattoman kovakuorisia, kestäviä päältä, vaikkakin herkkiä sisältä.

Aluksi minulla oli rehellisesti sanottuna vähän vaikea päästä sisään tähän kirjaan, mutta loppua kohden kerronta alkoi viedä senkin edestä. Ehkäpä Eevan ja Miran nuoruudenkuvat, siitä huolimatta, että ne olivat yksityiskohtineen tavattoman herkullisia, eivät olleet kovinkaan ainutlaatuisia, ja muutenkin minulla oli sellainen outo tunne kautta kirjan, että olen lukenut tämän jo joskus. Mutta voin silti suositella kotimaisen proosan ystäville sekä niille, joita naisten kehitystarinat kiinnostavat.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Minä kuuntelin tämän äänikirjana ja päällimmäiseksi jäi aika absurdi huumori, jolle siis nauroin ääneen ja monta kertaa. Tykkäsin tekstistä enemmän kuin varsinaisesta juonesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.