Antti Hurskainen: Kuihtuminen

Kuihtuminen

Osta kirja itsellesi

Ison kysymyksen äärellä: kirjoittaako tästä kirjasta vai olla kirjoittamatta. Sillä mehän Kirjavinkeissä: ”Emme hauku kirjoja, mutta se ei tarkoita, että olisimme kritiikittömiä – jos kirja on huono, se jätetään kokonaan arvioimatta, koska hyviäkin kirjoja on niin paljon, että huonoihin ei kannata aikaa ja vaivaa haaskata.”

Nyt tekisi mieleni mun haukkua pataluhaksi koko kirja. Mutta silti ei-jättää arvioimatta, koska kirja ei ole puoleltakaan osin huono, vaikka loppupuolilta on. Moralismi minussa panee hanttiin ja vastarintaan pitkin matkaa kirjaa, ja suorastaan punaa pään loppuratkaisun tullen.

Jatketaan siis. Jonkin matkaa.

Poukkoileva yllätyksellisyys, assosiatiivisuus, imee tekstiin mukaan ja se kun asiat ovat epäloogisesti limittäin ja lomittain – kertojanahan onkin koko ajan pienessä sievässä jurnuttava kirjailija, joka kiistää kaikelta arvon. Nihilisti pahimmasta päästä. Kukaan ei oo mittää, eikä mikään hetkauta: Minna Canth ei ainakaan tökeröine pamfletteineen.

Kirjassa kertojan naiskirjailijakollegaa ’arvostettiin proosan konventioiden rikkomista, lööpeissä brutaalia omakohtaisuutta’. Tuossapa lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Antti Hurskaisen tekstin imu tässä kirjassa Kuihtuminen.

Esseistinä näkyy kannuksensa Hurskainen, s. 1986, hankkineen: neljä esseekirjaa sekä romaani 22 – Kertomus syömisestä takana ennen Kuihtumista. Ainakaan tämänkertainen teksti ei yllytä tarttumaan edeltäjiinsä.

Minulle oli käydä kuin lapinlahtelaiselle Pia Valkoselle, joka vaikka määrittelee Antin Lapinlahden vävypojaksi, tunnustaa: ajattelin koko ajan, että jätän kirjan sikseen.

Loppuun luin, hampaat irvessä, omaa mieltä varjellen. Vähänkin huonomman olisin jättänyt kesken; rajoilla mentiin – hyvän ja huonon maun.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Selasin tätä kirjaa, se on minulla vieläkin lainassa, ja tarkoitukseni on lukea. Ensisilmäilyillä koin kirjoittajan asenteen jotenkin diivailevaksi (anteeksi vain), katsotaan häipykö vai vahvistuuko tämä tuntemus, kun alan lukea kirjaa järjestelmällisesti.

    Olen lukenut tuon Kertomus syömisestä, joka oli mielestäni epätasainen. Olen arvioinut sitä mm näin: ”Pidin tässä kirjassa varsinkin vanhemman polven mahakkaiden miesten kuvaamisesta. Siinä tekstissä oli aitoutta. Sen sijaan en pitänyt kehoa ja kulttuuria käsittelevästä rajaamattomasta puhevirrasta, joka toi mieleeni ylipuheliaan ihmisen uuvuttavan puheen.”

    Kirjan kansi on mitä luotaantyöntävin, tarkoituksella tietysti.

  2. MM

    onnea matkaan!
    Mie oon huojentunut kun lopulta sain kierrettyä korkin kiinni Hurskaisen ’juomasta’ kaiken nautittuani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...