Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hyvät kirjat ovat usein sellaisia, jotka pääsevät yllättämään puolivahingossa, ilman sen kummempia ennakko-oletuksia tai odotuksia. Viime syksynä innostuin todella paljon Henrik Andersenin Turvavyöhykkeestä. Tämän kevään jymypaukku sen sijaan tulee Euroopan laidalta Moldovasta. Vladimir Lortšenkovin ensimmäinen suomennettu romaani Lentävä traktori on huikeaa ideoiden ilotulitusta maastapakoparodian kehyksissä.
“Kerrotaan, poikaseni”, vanha talonpoika sanoi istuutuen ähkäisten talonsa kynnykselle, “että ne, jotka ovat sinne meidän Italiaamme lähteneet, eivät enää koskaan palaa! Mutta ne, jotka ovat sinne päässeet, eivät valita. He ovat kuin vainaita, sillä Italia on, kaikesta päätellen, paratiisi. Joten kuka sinne on lähtenyt, ei enää tule takaisin!”
Tarujen paratiisi, Edenin puutarha, El Doradon kultainen kaupunki, myyttinen Shangri-La! Italia! Siellä laiton siirtolainen voisi tienata kodinhoitajana jopa tuhat euroa kuukaudessa. Summa, jolla eläisi herroiksi, ja voisi vielä elättää sukulaisetkin kaukaisessa Moldovassa. Lentävä traktori luo Italiasta niin ruusuisen kuvan, että kuka tahansa paremmasta elämästä haaveileva (moldovalainen) haluaisi kaikella epätoivon vimmallakin päästä sinne. Asiat ovat kotimaassa niin kurjasti, että mikä tahansa keino kelpaa.
Miten Italiaan pääsee? Huijareille pitää maksaa 4000 euroa, eikä siltikään ole mitään takeita siitä, mihin päädytään. Kylän pappi varustaa ristiretken, jolle osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tai sitten toinen kyläläinen perustaa vesipallo- ja curlingmaajoukkueet. Jopa Moldovan presidentti lavastaa oman kuolemansa lento-onnettomuudessa. Ja mihin kaikkeen onkaan yhdestä traktorista! Ystävykset Serafim ja Vasile rakentavat siitä lentokoneen, ja kun sen matka tyssää taas yhteen outoon vastoinkäymiseen, on vuorossa pienoissukellusvene. Keinojen kirjo ja kekseliäisyyden määrä ovat huimia.
Lortšenkovin kirja on mustan ja absurdin huumorin sävyttämä pakotarina. Tarinan tempo on huima, ja vaikka Lortšenkovin kieli on syvällä poskessa, on Lentävässä traktorissa mukana myös vakavampi ja ajattelua aiheuttava puolensa. Voivatko asiat todella olla niin kehnosti, että ainoa ajateltavissa oleva tie on pako? Ainoaa järjen ääntäkään, vanhaa Tudor-ukkoa, ei kansa kuuntele, vaan polttaa ukon elävältä tämän horistessa sisäisestä muutoksesta ja omiin asioihin vaikuttamisesta omassa yhteisössä. Ei, Italiaan!
Lentävä traktori on yksi kevään 2013 parhaista uutuuksista. Suosittelen!
