Liisa ihmemaassa ja sen jatko osa Liisan seikkailut peilimaassa ovat kirjoja, jotka jokaisen tulisi kokea ainakin kaksi kertaa elämässään. Ensimmäisen kerran Liisa pitäisi kuulla luettavan ja kokea erikoinen satu kauniine kuvineen. Toisen kerran kirja pitäisi itse lukea aikuisiällä, milloin voi ihailla kuvien taiteellisuutta ja kirjan symboliikkaa.
Kuvitus on osa Liisa-kirjoja, ja vaikka alkuperäinen John Tennielin kuvitus on paras, on esimerkiksi Tove Jansson tehnyt omanlaisensa kuvituksen kirjaan. Liisa ihmemaassa on kuin aarre tai lapsuuden muistolaatikko. Vaikka tarina on tuttu, ei sitä voi muistaa niin hyvin ettei se yllättäisi joka kerralla. Aina kuin itse otan Liisan käteeni ja selailen sitä, tuntuu kuin en olisi koskaan sitä lukenutkaan, muistan vain tunnelman ja omat ajatukseni.
Tällaisia kirjoja ei enää kirjoiteta ja aikakausi onkin vahvasti kiinni Liisan seikkailuissa. Koko kirjan pituinen satu, mitä niin lapset rakastavat ja aikuiset vaalivat. Liisasta ei tarvitse pitää, eikä sitä tarvitse ymmärtää mutta ehdottomasti se pitää jokaisen jossain vaiheessa lukea. Kenellekään ei tee pahaa kadota kerran elämässä Ihmemaahan.