Leena Paasio: Menetetty tyttö

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Helvatin uudet korkkarit, niiskutin nilkuttaessani sisään kenkiä kädessäni kantaen.”

Helvatin helvatti – taas chick litissä kainaloita myöten! Ja taas omasta pyynnöstä. Se on semmoista läntistä lentelyä ja pinnalla potkiskelua: lasketellaan, shoppaillaan, golfataan ja juodaan skumppaa. Vasta Katri Sisko ja nyt tämä Leena Paasio!

Nuoret komplikkaat naiset miestä metsästämässä.

No ei se aivan noin yksinkertaista luettavaa ole, eikä selväpiirteistä päähenkilöidenkään elämä; kyllä siellä matalissa ja syvissä vesissä välillä sukellellaan. Ja tässä Menetetyssä tytössä pelkkä miljöö – opettajainhuone, koululuokka ja opettajat – houkuttelee mukaansa, jälleen kerran. Niin tuttuna. Niin oikeanlaisena. Vähän modernimpana tosin.

Kolmikymppinen Johanna, kuvaamataidon opettaja, palaa Kenian koulusta kokeilemaan siipiään yhdeksäsluokkalaisten paineistuksissa. Savimaja-digital-loikka on melkoinen. Laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet, monilukutaito, tvt-taidot, tabletit… Urakkaa edessä on, mutta intoa ja kokeilunhalua uudempiin opetusmetodeihin monella koulun opettajalla myös on.

Oppilaathan suorastaan sulavat mukaan teknisiin projekteihin. Muutosta vastustavat vanhat ’oppikirjajäärät’ saavat väistyä uuden tieltä, ne Erkit ja Toukot tuntuvat suorastaan pölyttyneiltä – huvittavilta, jopa.

’Pysähtyneisyyden’ aika Espoon Marjakankaan koulussa on ohi. Niin myös Johannan rakkauselämässä, vaikka taustalla koko ajan kummittelemassa Keniaan jäänyt rakkaus, Ikena, sekä Alika-oppilaan kuolema. Kristian, nam; koulun inhottava apulaisrehtori lopulta namnam.

Ei tämä pelkkää hömppää ole, vaikka siltä näyttäisikin. Kerronnan sujuvuus on vankkaa tasoa. Kyllä äidinkielen opettajat kielen hallitsevat, kuten se ensimmäinen chick litini Katri Sisko ja nyt Leena Paasio. Eikä Paasion kirja vakavuudessaan taida puhdasveristä, vauhdikasta chick litiä ollakaan, koska mukana on paljon muidenkin murheita kuin kertoja-kokija-Johannan.

Äidinkielen opettaja, hmm! Siinä tapauksessa: miltä tuntuisi vaihtoehtona vähän vakavampi teksti? Esimerkiksi nuoremman sukupolven Maaria Päivinen? Tai sitten varhaisemman, kirjailija Jorma Korpela – varsinainen äidinkielen opettaja?

Mukavaa kaikin kun on vaihtoehtoja tarjolla eri genreiltä.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. MM

    Afrikka-muistumat tukevoittivat kummasti ’läntistä liitelyä’.
    Ja mukava oli tavata myös noita muutosta vastustavia ukonturjakkeita, no noita oppikirjaan fiksautuneita … 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *