Sirpa Kähkönen: Muistoruoho

Osta kirja itsellesi

Minä rakastan minun mummojen kieltä. Koska se on pehmeää kuin iho heidän käsivarsiensa sisäpinnalla, vähän rypistynyttä ja vanhaa ja hyväntuoksuista, taikka se on myös hulmuavaa niin kuin heidän kesäleninkiensä helmat, ja taikinanlemuista kuin heidän esiliinansa.

Sirpa Kähkönen on Kuopio-sarjallaan antanut äänen erityisesti suomalaisille naisille ja sarjan kahdeksas osa Muistoruoho jatkaa samojen tuttujen hahmojen parissa. Tällä kertaa kirja sijoittuu 1970-luvulle ja kuvaa niin puolison ja isoisän kuolemasta aiheutuvaa surutyötä, aiemmista osista tuttujen hahmojen menneisyyteen haudattujen salaisuuksien paljastusta pala palalta kuin yhteistä pelkoa uudesta maailmansodasta Vietnamin sodasta johtuen.

Anna ja Helvi ovat vanhentuneet ja kärsivät Lassin poismenosta ja hoitavat Hillaa, joka lähtee ensimmäistä kertaa yksin pioneerien kesäleirille. Ida ja Siiri puolestaan muuttavat saman katon alle asumaan ja kohtaavat kipeän menneisyyden entiseltä yhteiseltä ystävältä saapuvan kirjeen välityksellä. Kuten aiemmatkin sarjan osat, Muistoruoho on itsenäinen mutta juonesta ja henkilöhahmoista saa huomattavasti paljon enemmän irti, jos sarjaan on tutustunut aiemmin.

Mielenkiintoista on huomata, kuinka sarjan kirjojen kieli on muuttunut samalla tavalla kuin yhteiskunta hahmojen vanhenemisen myötä todellisuudessa muuttui. Ensimmäisten osien hersyvä ja murteen rikastama puhekieli on vaihtunut hahmojen pään sisäiseen kirjakieliseen ajatteluun samalla, kun hahmot ovat muuttaneet kaupunkiin ja vaihtaneet paikkakuntaakin. Kähkösen sarjan vahvuus on ollut ennen kaikkea sekä monipuolisissa naiskuvauksissa että erinomaisessa murteen käytössä ja nyt murre on jäänyt taka-alalle, mikä on harmi.

Muistoruoho on kuitenkin viihdyttävä kirja ja tuo kiinnostavaa lisäväriä kirjassa esiintyvien hahmojen elämäntarinaan ja tapahtumiin, jotka aiemmista kirjoista ovat jo tuttuja. Yleinen maailmantila on myös toimivasti kudottu kirjan tapahtumiin ja sen aiheuttamat pelot tulevat hyvin esille niin mummojen ikäpolven kuin heidän lastenlastensakin ajattelussa.

Kommentti

  1. Tässä kun on itse lukenut koko sarjan tämän vuoden aikana, niin saattaa unohtua se, että Mustien morsianten ja tämän Muistoruohon välillä on 21 vuotta aikaa – melkoinen aikajänne, onneksi ei ole tarvinnut odotella sarjan valmistumista kirjailijan tahdin mukaan, olisi saattanut jossain vaiheessa jo pitkästyä odottelemiseen. Mutta ei siis ihme, jos alun ja lopun välillä on vähän eroa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.