Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viisikymppinen Kari palaa kesäksi lapsuudenkotiinsa Kontulaan. Isä on joutunut sairaalaan, eikä sieltä enää palaa, joten Kari tyhjentää kämppää ja siivoaa vanhoja rojuja, ennen kuin syksyllä on aika lähteä Belgiaan töiden perässä.
Talosta löytyy vanha luokkakaveri Iiris tyttärensä kanssa. Kari uudistaa tuttavuuttaan Iiriksen kanssa samalla kun penkoo vanhoja tavaroita. Tavaroista paljastuu kaikenlaista yllättävää. Karin vaari oli palvottu sotasankari, mutta osa Karin löydöistä asettaa vaarin toisenlaiseen valoon. Entäs Oskar-isosetä, joka ilmeisesti asui aivan lähellä, mutta josta ei koskaan puhuttu mitään. Miksei?
Samalla kun Kari kaivautuu kohti menneisyyttä, hän näkee outoja unia talon muista asukkaista. Hyvin todellisen tuntuisia unia…
J. Pekka Mäkelä on scifi-kirjailija, mutta Muurahaispuu ei ole scifiä. Unia lukuunottamatta kirja on aivan realistinen. Scifin suuntaan viittaa vain kirjan henkilöiden tapa pohtia ja esitellä erilaisia ideoita — kirjasta saa vaivihkaa mielenkiintoisia ajatuksenalkuja. Sellainen on minulle aina mieleen.
Pidin, paljonkin. Muurahaispuu on pienimuotoinen, vähäeleinen ja hyväntuulinen, vaikka Kari joutuu käymään läpi aika vaikeitakin asioita kerratessaan lapsuuttaan perheessä, jossa oli paljon piilevää pahoinvointia. Ikävien asioiden läpikäyminen on kuitenkin puhdistavaa.
Kirjan viehättävän kansikuvan on ottanut kirjailija itse kotinsa ikkunasta noin 12-vuotiaana. Kuvassa on niitä Kontulan maisemia, joihin kirjan tapahtumat sijoittuvat.
