Tara Koivukoski: Rikottu enkeli : Nainen bikereiden maailmassa

Osta kirja itsellesi

Koti, uskonto ja isänmaa. Kun noista ei turvaa, mennään sitten näillä: väkivalta ja voima.

– Tiedätkö, miten vitun ruma oot?

Koulukiusaaja iski. Sitten iski raiskaaja festarialueen liepeillä. Sitten raiskasi MC-kerhon jäsen Pajalla, ja sitä ennen ja sen jälkeen muutama seurustelukumppani pahoinpiteli mennen tullen alistuneen tytön. Tyttö tuli kahden lapsen äidiksi ja lopulta monen terapian ja kamppailun jälkeen valmistui sairaanhoitajaksi.

”Yhtäkkiä en ollutkaan enää vain päästä varpaisiin tatuoitu tyttö vaan sairaanhoitaja.”

Tytön nimi on Tara – rikottu enkeli, nainen kaljupäisten bikereiden maailmassa.

Siis tämän kirjan kirjoittaja Tara Koivukoski.

Lukijana kamppailin tiukkaan: paneudunko asiaan vai enkö? Pelotti, sillä ei näitä tämän kaltaisia kertomuksia voi tuosta noin vaan lukea, ne väkisin käyvät syvälle sieluun, koskettavat sydämen säikeitä. Jonkin sivun luettuani viskasin kirjan syrjään, ja otin taas toisena päivänä esille.

Lopulta rohkenin: jos toinen on tuon kaiken saastan kokenut ja läpikäynyt, ruumissaan kivun tuntenut, sielun tuskat läpäissyt, niin johan on, jos ei yksi vanha ukkolukija niistä selviä.

Imaisihan se mukaansa väkevästi. Nyt on taas monta väkivaltaa kokeneempi ja kun on päässyt kurkistamaan moottoripyöräenkeleiden luolaan, sen sisustukseen ja sisuksiin – tanssitanko ja sohva, baaritiski ja se taulu jossa luki: No fuck, no ride eli oikosuomeksi Älä käy käsiksi naisiin äläkä lapsiin – on huojentunut olo. Nyt pääsee taas lukemaan ’kevyempiä’ kirjoja. Kaunokirjoja, vähemmän naturalistisia. Seesteisiä, sellaisia kuin Lehtosen Lintukoto tai Jean Gionon Mies joka istutti puita; Volter Kilvestä nyt puhumattakaan.

Monta kertaa lukiessa mietin, miten sittenkin, vaikka kuinka aikoinaan kampoihin aasin lailla laitoin, omalle sielulle terveellisempää ja virkistävämpää oli, ja on, lukea kepoisia, putipuhtaita chick litejä: Taran ikäisten naisten, kolmikymppisten kirjoittamia hassutuksia – miesten etsintää, bilettelyä, kevyttä lentelyä pariiseihin ja muihin kaupunkeihin…

Suosittelen Taraa silti. Varauksella: Jos luulette kestävänne enemmän kuin muodostelmaluistelijat kovaa puhetta ja alistamista: Rikotussa enkelissä on kestettävä nyrkiniskuja ja monenlaista loputonta väkivaltaa.

Lopputuloshan on kuitenkin jopa onnellinen. On tämä onnellisempi ainakin kuin Pärttyli Rinteen väkivaltainen Viimeinen sana, jonka sain käsiini juhannuksen alla oheislapulla, joka sopii Tarankin Rikottuun enkeliin:

’Hyviä lukuhetkiä
rankasta aiheesta
huolimatta!

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Sen verran täytyy korjata että tuo mainitsemasi ”no fuck, no ride” tarkoittaa tosiasiassa jotain Ihan muuta kuin ”älä käy käsiksi naisiin äläkä lapsiin”. Faktat kuntoon rouva, muuten hyvä arvostelu. -Sonny-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...