Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Herrasmies Bertie Wooster ja hänen herrasmiehen henkilökohtainen herrasmiespalvelijansa Jeeves ovat taas täällä! Pelottavien ja vaativien tätien, sähläävien kavereiden, itsestään riippumattomista syistä hänen kanssaan kihlautuneiden tyttöjen ja Jeevesin patavanhoillisen golfhousumaun ristipaineessa tasapainotteleva Bertie Wooster hauskuuttaa lukijaa yhden romaanin ja kahdeksan lyhyemmän kertomuksen kokoelmassa Selvät sävelet, Jeeves.
Niin käynnistyvät tapahtumat, joista elämäkerturini ovat käyttävä nimeä “Kauhua Maiden Eggesfordissa” tai “Esiin putkahtelevan kissan eriskummainen tapaus”.
Oikeastaan tämän tapauksen nimi on Tädit eivät ole herrasmiehiä, joka jäi P. G. Wodehousen viimeiseksi viimeistellyksi romaaniksi ennen hänen kuolemaansa. Se on vuodelta 1974, 93-vuotiaan kirjailijan taidonnäyte! Kokoelman varhaisin novelli Sippyn alemmuuskompleksi on julkaistu jo vuonna 1926. Mitään olennaista eroa eri aikakausina kirjoitettujen Jeeves-tarinoiden välillä ei löydy, sillä varsin samoilla pelimerkeillä niissä lähes kaikissa touhutaan: ensimmäisen maailmansodan jälkeinen kartanomiljöö, romanttisen sekoilun täyttämä juoni, joka huipentuu siihen, kun Jeeves hoitaa tavalla tai toisella umpikujaan joutuneen joukkion jollakin yllätyssiirrolla takaisin kuiville. Viihdyttämään P. G. Wodehouse Jeevesin ja Woosterin meille loi.
Ja totta vieköön, hän viihdyttääkin! Onko mestarillisempaa yläluokkaista kieltä parodioivaa dialogin kirjoittajaa kuin Wodehouse?
–Vallan. Esitätte, että neiti Pyken arvostelu on osaltaan edistäen siirtänyt tähän saakka muotoutumattoman tyytymättömyyden tiedostamattomasta tietoisen psyyken piiriin?
–Voisittekohan toistaa tuon Jeeves? pyysin. Olin yrittänyt napata pallon sen irrotessa mailasta, mutta ohi meni kaukaa.
Viimeistään tässä vaiheessa on viimein esitettävä kiitokset myös Jeeves-tarinoita-sarjan uskomattoman upeasta suomennoksesta vastaavalle Kaisa Siveniukselle. Tapa, jolla hän saa suomen kuulostamaan Oxford Englishiltä ja tapa, jolla hän hakee sanojen sointuja, makuja, värejä, ovat kerta kaikkiaan vastustamattomia. Tätä kirjaa on lähes pakko lukea paikoin ääneen.
Selvät sävelet, Jeeves on nappivalinta laadukkaan brittihuumorin ystävälle, tai kenelle tahansa, joka rakastaa värikkäitä ilmaisuja ja briljanttia kieltä. Valtava suositus!
