Laurence Sterne: Sentimentaalinen matka

Kansi: Laurence Sterne: Sentimentaalinen matka

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Laurence Sternen pääteos oli riemastuttavan sekoileva Tristram Shandy : elämä ja mielipiteet. Kirjan ilmestymisen jälkeen Sterne lähti hoidattamaan terveyttään Ranskaan ja Italiaan. Tarkoituksena hänellä oli kirjoittaa jatkoa teokselleen. Sentimentaalisesta matkasta ehti ilmestyä kaksi ensimmäistä osaa ennen kirjailijan kuolemaa vuonna 1768. Vaikka uusi teos jäikin selvästi kesken, on se vajavaisenakin ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Päähenkilö on Tristram Shandyssa sivuosassa touhunnut kirkkoherra Yorick, joka lähtee hetken mielijohteesta seuraavalla mahdollisella laivalla Englannista Ranskaan. Yorick tekee havaintoja, kuten kunnon matkalaisen kuuluukin, mutta jutun juju on tässä: kun ajalle tyypillisessä matkakirjallisuudessa kerrotaan maisemista, katedraaleista ja kulttuurista, ovat Yorickin kiinnostuksen kohteina lähinnä seuraavaksi vastaan tulevat henkilöt – kerjäläiset, majatalojen isännät, palvelijat ja ennen kaikkea naiset. Yorick on jatkuvasti toivottomasti rakastunut, aina kunkin sydämensä valtiattaren lumoissa.

Tämä vinksahtanut näkökulma on jo oivallista satiiria, mutta niin on oikeastaan kaikki muukin Sternen kirjoittama. Hän irvailee sovinnaisille tavoille ja monimutkaisille sosiaalisille rakenteille. Hän saattaa kelpo kirkonmiehensä jatkuvaan pulaan. Välillä uhkaa vankila, välillä rapautuva moraali. Mutta toisaalta Yorick säilyttää koko ajan hyvä tuulensa.

Kaikkiaan Sentimentaalinen matka tuntuu tuoreelta tavassaan jekuttaa lukijaa ja käydä hänen kanssaan keskustelua. Kertojan aktiivinen rooli muunakin kuin tapahtumien kirjaajana on virkistävä. Onkohan Italo Calvino mahtanut miettiä Sentimentaalista matkaa kirjoittaessaan Jos talviyönä matkamies -teostaan? Sterne on postmoderni 200 vuotta etuajassa.

Teoksen suomentaja Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut loppuun laajan, ehkä liiankin laajan, selitysosion. Sternen huumori piilee usein kaksimielisyyksissä ja piilotetuissa rakenteissa, joita käännös tietysti voi hukata enemmänkin. Tämän vuoksi tavan takaa kirjan taakse vilkuileminen hieman syö luettavuutta, mutta sitä on kuitenkin pakko tehdä. Olisivatko alaviitteet toimineet paremmin?

Tämänkaltaisen klassikon kääntäminen on tietenkin loistava kulttuuriteko, mistä kiitos aiemminkin vastaavalla saralla ansiotuneelle Savukeidas-kustantamolle. Minä pidin kovasti tästä(kin) Sternen teoksesta. Siispä suositus kaikille hauskan huumorin ja asiasta poikkeamisen ystäville.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *