Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kolmekymppinen ATK-suunnittelija Arvo Sakari Eskola on palaamassa kesälomareissultaan Lapista, kun paha päänsärky saa hänet etsimään yösijaa pieneltä paikkakunnalta. Tieltä löytynyt kissanraato tempaisee Arvon keskelle ikävien ja omituisten tapahtumien sarjaa syvimmällä suomalaisella maaseudulla. Suvaitsemattomuus ja väkivaltainenkin naapuriepäsopu, kateus, kostonhimo, salailu ja mustasukkaisuus vallitsevat Luikunkulman pikkukylän omituisten henkilöiden keskuudessa. Lopulta Arvo joutuu pelkäämään jopa henkensä puolesta, kun ilkeä tapahtumaketju rullaa kohti loppuratkaisuaan.
Arto Kuivanen rakentaa monenlaisista elementeistä ensimmäistä romaaniaan. Mukana on epäsopua, epätoivoa, epäonnistutta rakkautta ja epäsovinnaisa hahmoja. Kirjan kannet lupailevat “mystistä traagista maalaiskomediaa”, mutta näistä ainakin traagisuus ja koomisuus minun mielestäni Silmäkkeestä puuttuvat lähes kokonaan. Mystiikkaa, jopa kauhuelementtejä, teoksessa kuitenkin on mukana, ja suonsilmässä asuvan näkin ympärille olisi voinut rakentaa varsin toisenlaisenkin teoksen.
Kuivanen onkin selvästi parhaimmillaan kirjan jännittävimmissä jaksoissa, mutta niistä ei oteta kaikkia tehoja irti. Salaperäisyyttä seuraavat saunanlämmitykset ja kalareissut. Ensin omituiset ja vihamieliset henkilöt muuttuvat nopeasti toisenlaisiksi. Joidenkin henkilöhahmojen kanssa Kuivanen ei ehkä yllä aivan siihen, mihin pyrkii, mutta varsin mainioitakin maaseudun arkkityyppejä mukaan on kirjoitettu — esimerkiksi vanhainkotia pakoileva vanhus kotiväkineen on varmasti monille tuttu hahmo.
Silmäkkeeltä olisi alun perusteella toivonut ehkä hieman enemmän. Kaupunkilainen saapuu maalle ja joutuu heti vaikeuksiin ilman mahdollisuutta puolustautua tai paeta. Tähän vielä kummitusjuttuja, ja epämukavan kauhutarinan runko olisi valmis. Jotain jää kuitenkin puuttumaan. Eipä silti, tällaisenaankin Silmäke sisältää kuitenkin hyviä hetkiä sen verran, että kyllä se lukea kannattaa.
