Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani : Ilmari Kiannon elämä

Osta kirja itsellesi

Melkomoisen muhkuran, puolituhantisen sivun kirjan Turjanlinnan turjakkeesta on Panu Rajala sukulaissielustaan koonnut. Särmikäs mies on ollut Ilmari Kianto (1874-1970), pitelemätön suorastaan. Päällimmäisenä: ne naiset, ne naiset! Niistä juttua riittäisi loputtomasti, vaikka ensimmäinen kosketus naiseen, sillä tavalla kunnolla, tapahtui vasta Ilmarin ollessa jo kolmenkymmenen.

Sittemmin naisia jos velkaakin riitti!

Koti oli Suomussalmen pappilassa, missä Calamniukset asuivat. Papin poika Ilmari maailmalle päästyään vapautui ja moni asia ryöpsähti yli äyräiden. Ensimmäisenä syttyi viha kirkkoa kohtaan ja sitä kautta yhteiskunnan rajoituksia kohtaan, kaikkea mikä kahlitsi yksilön vapautta.

Pitkän elämän aikana, paria viikkoa vaille 96 vuotta, ennätti mies olla niin valkoisten kuin punaistenkin puolella, solmia Suomen ensimmäisen avoliiton, pitää kahta vakituista vaimoa, toinen omantunnon vaimo, solmia tiuhaan suhteita kodinhoitaja-sihteereihinsä, matkustella maailmalla, menettää sodassa Turjanlinnansa, maanpetoksesta syytettynä viettää vankilaelämää, käydä siviilisanasotaa toista mieltä olevien kanssa, haukkua tutut ja tuntemattomat, purkaa tuhansin sivuin sisintään. Räiskyvä, levoton persoona, joka ei voinut ymmärtää miten joku Sillanpää palkittiin nobelilla, joku putkinotkolainen sai apurahoja enemmän kuin hän, kirjailijoista ensimmäinen, Ahon, Leinon yleisestä arvostuksesta puhumattakaan.

Ja olihan Kiannolla kanttiakin puhua, kirjahistoriaan jäävää näyttöä. Kaksi romaania ylitse muun tuotannon: Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi pysyvät suomalaisen kirjallisuuden peruspilareina. Muun tuotannon vähitellen painuessa unohduksiin.

Rajalan teksti Kiannosta ja hänen elämästään on elävää ja kaihtelematonta – vai olisiko pikkuisen siloteltua kuitenkin, sillä vielä tuhmemman miehen tapaa, jos lukee Kiannon omia ’tunnustuksia’, jotka välittyvät romaanihenkilöiden kautta kuin myös päiväkirjojen.

Sitä tekniikkaa Rajala käyttääkin selvitellessään mikä mies Ilmari Kianto oli: käsittelee Kiannon lähes kirjan kuin kirjan ’itsenään kiantona’ eli vertaamalla peilaten löytää lähes jokaisen teoksen henkilögalleriasta kirjoittajan egon ja alter egon. Ja suurta egoa jos mitä Iki Kiannossa oli. Kunhan ei Trumpiakin enemmän!

Huvitti kun jo lukijana menivät kirjan ja kirjailijan naisasiat aivan solmuun ja mielessä sekaisin – miten sitten Ikillä itsellään loputtomassa naissirkuksessa!

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Kianto pursusi. Hän oli eksentrikko ja renessanssi-ihminen. Nykyaikana hänelle varmasti diagnosoitaisiin ADHD tai jokin muu kirjainyhdistelmäoireilu.

    Historia on osoittanut, että kahdesta hänen teoksestaan on tullut klassikkoja. Oma aika ei aina ymmärrä, millä on myöhemmin arvoa, ja Kiannon kohdalla on vielä sekoitettu yksityiselämän kiemurat (jotka olivat melkoisia!) taiteellisiin saavutuksiin ja niillä vähennetty työn arvoa. Tämä moraalinen trendi on taas yllättäen voimistunut oltuaan vuosikymmeniä vähän taka-alalla.

    Olen lukenut osittain tämän Rajalan teoksen, palaan joskus siihen uudelleen. Hauskasti kirjoitettu teos värikkään kirjailijan elämästä.
    Se naissirkus, maanpetos ja siihen johtaneet tapahtumat, lasten nimirimpsut…

  2. Marjatta M

    Kiannon Suloisessa Suomessamme on tällä hetkellä käsissäni, alkuperäispainos vuodelta 1925: mennään pitkin Suomea sen nuoremman vaimon kanssa, joka Sirkka-Liisana tässä, vaikka oikeasti se Siviä Karppi.
    Rajala, kuten tuolla sanonkin, käy lähes jokaisen kirjan Kiannon oman elämän peilikuvana. Ja sitähän ne pitkälti ovatkin, kuten nytkin luennassa oleva ’retkikirja’.

    Rajalan J. H. Erkkoa, Sydämen ääni, ois seuraava Rajala, joka ois tarkotus lukea. Erkkokin noita naisten metsästäjiä, siksi kai ei ikinä naimisiin mennyt tai päässyt/joutunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.