Vivian Gornick: Toisissamme kiinni : muistelma

Toisissamme kiinni

Osta kirja itsellesi

Tästä kirjasta on kirjoitettu jo aika paljon, ja suurimmassa osassa arvioita on kiinnitetty huomiota samaan kysymykseen: miksi näin hyvä kirja käännettiin vasta nyt suomeksi, kun alkuteos on kolmisenkymmentä vuotta vanha? Tähän kuoroon voin kyllä liittyä täysin äänin, sillä Toisissamme kiinni oli merkittävä lukukokemus, syvä ja oivaltava ja ajatuksia herättävä. Oli usein vaikeaa pitää mielessään, että se on todellakin muistelma eikä romaani.

Kirja tapahtuu useassa aikatasossa: kehyskertomuksessa Vivian ja hänen äitinsä Bess käyvät kävelyretkillä Manhattanilla. Hetkessä heidän muistonsa vievät äidin ja tyttären entisiin aikoihin Bronxin juutaisyhteisöön, sen ihmisiin, heidän suhteisiinsa ja yhteiskunnalliseen todellisuuteensa. – Läpi kirjan kulkee ajatus siitä, että Vivian vanhempineen ovat hyvin maallistuneita juutalaisia, heidän yhteydessään ei puhuta kosher-ruokavaliosta tai sapatin vietosta. Mutta kuitenkin jokin omanlaatuisensa side heillä on tähän kulttuuriin, sillä kun kristillisistä lähtökohdista oleva yhtä lailla maallistunut Nettie muuttaa taloon, on hän koko ajan erilainen, toinen, eikä hänen reipas elämäntapansa ainakaan vähennä tätä toiseutta.

Bessin ja Vivianin suhde on parhaimmillaankin hyvin ristiriitainen, hyvin selkeä esimerkki viha-rakkausuhteesta. Vivian lähtee yliopistoon, tempoo äitinsä ja varaäidikseen muodostuneen Nettien välillä ja yrittää jossain välissä kuunnella oman mielensä ääntä. Bess on häntä kohtaan usein hyvin ilkeä – jotenkin minulle tuli kaukaisesti mieleen heidän suhteestaan Golnaz Hashemzadeh Bonden upea teos Olimme kerran, joka on ainakin minun lukemieni kirjojeni joukossa yksi parhaita äidin ja tyttären vihan ja rakkauden kuvaajia.

Keskeisenä kirjassa kulkee myös muistamisen teema. Tytär ja äiti muistavat asioita luonnollisestikin eri tavoilla, heidän näkemyksensä vaikkapa hieman kevytkenkäiseksi osoittautuneesta Nettiestä on erilainen. Mutta aivan loppupuolella, Bessin muistin jo haurastuessa, Vivian sanoo ohimennen äidilleen, joka ei muista entisen työpaikkansa nimeä mutta jonka Vivian muistaa helposti: ”Minä säilytän nyt sinun elämääsi, äiti.” – Vivian antaa joissakin asioissa rakkauden kulkea vihan ylitse, hän lupaa kuljettaa äidin muistoja eteenpäin, kohti mahdollisia tulevia sukupolvia.

Hieno ja kaunis kirja, todellakin lukemisen arvoinen.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Jos muuten oivalliset äiti-tytär-suhteen kuvaukset kiinnostavat, Koko Hubaran tuore Bechi on lukemisen arvoinen. Siitäkin tuli mieleen Olimme kerran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...