Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema

Totuus on vaihtuva maisema

Osta kirja itsellesi

Tämän dekkarin olen ottanut yhdestä ainoasta syystä pihteihini. Muuten olisin taas laistanut, kuten dekkareiden kohdalla yleensä, koska eivät minua murhat ja tappamiset innosta, varsinkaan keksityt. Mediauutisissa kestämistä nokko.

Tekijä on se yksi ainoa syy. Ei kirjan murhan tekijä, vaan kirjan tekijä. Tekisi mieli saivarrella: eikös kirjailija samalla ole se murhaaja, ainakin murhaajan kumppani, suunnittelija!

Tuo vaan tuossa hämäykseksi, ihan niin kuin dekkareissa, lukijan harhauttamiseksi. Anteeksi ja nyt asiaan.

Alakoululaiset retkeilevät maastossa ja löytävät yläkoulun enkunopen kuoppaan heitetyn alastoman ruumiin. Pian yläkoulun ilmoitustaululle ilmestyy huonolaatuinen paperituloste, jossa ”Maaret oli melkein alasti, yltä päältä veressä. Sen kuvan yli oli punaisella kirjoitettu huora.”.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tuula Ranta on tämän dekkarin kirjoittaja ja tämä esikoiskirja on syntynyt työvuosien jälkeen.

Liikutaan koulupiireissä, yläkoulussa jossa opettajakuntaa riittää. Ilmoitustaululle ilmestyneen kuvan vuoksi murhaaja on todennäköisesti yksi opettajista, koska turvakamera ei ole tallentanut ulkopuolisten käyntejä.

Mutta opettajia riittää ja opettajien perheitä ja sukulaisia. Komisario Mikkosella on iso urakka edessä apuvoimansa kriminologipsykologi Aira Karhun kanssa. Joku paljastuu valeopettajaksikin matkan varrella ja itse tutkijoilla oma perhe-elämä on mitä on.

Kyllä näiden ihmisten seurassa lukijana viihtyy ja varsinkin opettajainhuoneessa viipyilee, kun ilmapiiri niin tutuntuntuinen. Vaan on noita nimiä paljon, siis paljon tutustuttavaa ja muistettavaa. Ei sovi heittää kirjaa kesken ja palata siihen muutaman päivän perästä, sillä juoni ja idea häviävät helposti mielestä, ei pysy jyvällä. Nämä juonelliset vaativat intensiivistä pitkäkestoista läsnäoloa, toisin kuin Kilven Alastomat salit ja Lehtosen Putkinotkot.

Dekkarit pitäisi hotkaista kertaheitolla, kai?

Vaikka kyllä Tuula Ranta kirjoittaa matkan varrella sen verran ovelasti hajottavaa tekstiä, jotta tekisi mieli aloittaa kirja uudelleen alusta, kun ratkaisu on lopussa luettu. Tarkastella ja tarkistella yksityiskohtia, jotta mitenkä se menikään. Kai sekin on tuttu tunne dekkarien lukijoille?

Sekin tässä Rannan tekstissä viehättää, kun tietää että kirjoitettu kieli ainakin on viimeisen päälle osaavan ammattilaisen vankkaa kirjoitusta, onhan Tuula Ranta äidinkielen tekstintuottamisprosessista väitellyt tohtori.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...