Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vahingossa voittajaksi. Olympiavoittaja ei ilmestynyt palkintojenjakoon. Löydettiin kuolleena jo haisevana kämpältään. Miljoonaomaisuus. Vaimo pyhät näyttöhaudassa. Tupakkapomo, joka sai potkut.
Ja kaikkea muutakin kiinnostavaa löytyy taas kerran Kiveen hakatut -sarjan kuudennesta osasta. Radiosarjaa parivaljakko Teronen & Vuolle on tehnyt puolentoistasataa: “Kun mukaan lasketaan nyt kuuteen kirjaan kirjatut tarinat, olemme vierailleet lähes kahdensadan haudan äärellä.”
Itse tutustuin tekijöiden tyyliin hienon Taiteilijakukkulalla : suomalaisia taiteentekijöitä -teoksen myötä: hienovaraisia mutta myös realistisia kertomuksia näkyvää aikaansaaneista suomalaisista. Sama linja jatkuu näissä urheilusankarikertomuksissa: raadollista touhua on urheilusankariksi nouseminen, mutta monesti se kannattaa, ei ihan aina.
Jouko Sihveri Törmäselle (1954–2015) olympiavoitto tuli, polvileikkauksen vuoksi, vähällä harjoituksella. Esko “Piki” Rautionahon mukaan: “Ei niin vähällä hyppymäärällä ole kukaan muu voittanut. Ei saatana, se tuli kuin pystymetsästä.”
Lenni Viitala (1921–1966), vapaapainin kulta vuodelta 1948. Miestä ei olympiapalkintopallilla näkynyt. Lontoon Sohoko vai mikä piti miehen poissa? Vai tietokatko? Karkaaminen vessanikkunasta yöhön? Sitä yrittää kirja selvitellä.
Rainer Stenius (1943–2014), tohtorismies Oregonin yliopistosta, alkuaan Rainer Helapää, teki 816 pituusloikan ja oli ylpeä stadilainen, jolle kilpakumppanit Aarre Asiala, Pentti Eskola, Juhani Manninen olivat ei-tutustumisenarvoisia landelaisia. Ruumiin löysi huoltomies, jonka piti Länsimetron räjäytystyön vuoksi tarkastaa myös Rainerin kämppä: yksinäinen mies oli lojunut lattialla kuolleena liki kaksi kuukautta.
Luistelija Eevi Huttunen (1922–2015) oli tuo liki miljoonan euron nainen. MM-ampuja, olympiahopeamitalisti Pauli Janhosen (1914–2007) vaimo sai kymmenisen vuotta pyhät aamusta iltaan seisoa näyttöhaudassa, niin ei tarvinnut maksaa 10 penniä per laaki ulkopuolisille. Voimistelija, olympiahopeaa Mexico Citystä, Amerin toimitusjohtaja Olli Laiho (1943–2010) antoi myöntävän lausunnon tupakan vaarallisuudesta; moinen ei Suomen suurinta tupakanvalmistajatyönantajaa ilahduttanut. Pian Olli joutui toteamaan työpaikan mentyä alta: “Taas tuli hopeaa!”
Siinä erittäin mielenkiintoisen kirjan sisältöä pintaa raapaisten. Siis ei mitään ylistävää nekrologiaa, vaan urheilusankareiden, monen muunkin kuin yllä mainittujen, arkielämää menestyksineen ja vaikeuksineen.
Mainio ote kirjan tekijöillä sankareihinsa – ja lukijaansa!
Mistä mallina käyköön vaikkapa kirjan viimeisen sankarin, ‘Turun Kallen’, Kaarlo Mäkisen (1892–1980), vapaapainin kultamitalistin – ainoan Ahvenanmaalla syntyneen olympiavoittajan – harjoittelu kahden täyteen pakatun matkalaukun kanssa kaupungilla ja turkulaisten hymähtely:
“Siinä se kylähullu poliisi taas kävelee laukkuineen.”