Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuoden alkupuolella Aira Samulin järjesti 89-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi diskobileet bailuravintolassa Bottalla. Taruakin hurjemmissa vuosissa on kylliksi sisältöä yli 500-sivuiseen elämäkertaan. Sauli Miettinen on ansiokkaasti vanginnut – jota sanaa ‘vangita’ Aira Samulinin yhteydessä yleensäkin voi käyttää – tämän tanssin puolestapuhujan säteilevän olemuksen kirjaansa Uskomaton Aira Samulin.
Suomen itsenäisyys oli vielä kovin nuorta, kun Aira syntyi Hyrsylän mutkan Ignoilan kylässä vuonna 1927. Mitä kaikkea vuodet tuovatkin mukanaan, kotikylän muisto ei himmene eikä karjalaisuus karise matkan varrelle. Sodan jaloissa ihmisiltä vaadittiin valtavaa tahtoa selvitä ja pelastaa isänmaa. Myös Aira sai tuntea kipeästi sodan ankaruuden, kun hän nuorena tyttönä haki kaatuneen isänsä joukkosidontapaikalta äitinsä kanssa. Aira pääsi äitinsä ja sisarustensa kanssa pakenemaan kylästä viime hetkellä, kun Hyrsylän Mutkan siviilejä jäi neuvostojoukkojen vangiksi ja kylän taloja poltettiin maan tasalle. Kun Aira vuosikymmeniä myöhemmin löysi Suomesta Hyrsylä-nimisen kylän, hän rakensi sinne oman karjalaistalonsa ja voimakkaat lapsuudenkokemukset saivat arvoisensa sinetin.
Isä oli ennakoinut tulevaa ja luottanut Airan olevan äitinsä turvana, ellei hän palaisi sodasta. Ja Airahan oli – elämänvaihe toisensa jälkeen kysyi juuri vastuunkantoa ja vahvuutta. Elämäkertaa lukiessa tuntuu käsittämättömältä, kuinka samaan koriin mahtuu yhtä aikaa sekä rankkoja vastoinkäymisiä että hersyvää elämäniloa ja ahkeraa, energistä työuraa. Yksityiselämää varjostivat väkivaltainen, mustasukkainen ja juopotteleva aviomies ja tyttären vakava sairastuminen. Mielenterveysongelmat koettelivat myös lahjakasta Jari-poikaa. Aira ei lamaantunut taakkansa alle, päin vastoin hän teki töitä miehensäkin edestä perheensä hyväksi ja kustantaakseen loppuelämäkseen laitoshoitoon joutuneen tyttären hoidon. Aira on lanseerannut muotia, toiminut mannekiinina, tanssikouluyrittäjänä, kiertänyt maata ja maailmaa jo silloin, kun naisen paikka oli kotona. Hän on tarttunut ennakkoluulottomasti uusiin asioihin muiden mielipiteistä välittämättä; modernien tanssien rantautuminen Suomeen ei suinkaan tapahtunut kritiikittä. Tanssikouluissahan tuli opettaa vain paritanssia ja nyt oltiin suorastaan pilaamassa tanssikulttuuria!
Aira toteaa kirjassaan, että “Olen tehnyt kaiken voitavani ja vielä enemmän.” Työmäärän paljous, ideoiden rikkaus ja riskinotto muodostaakin pohjan aivan poikkeukselliselle menestystarinalle. Aira teki – ja tekee – uraa ja rahaa, mutta samalla hän on tehnyt koko uransa ajan työtä myös mielenterveysasioiden edistämiseksi ja lasten ja nuorten parissa. Hän on pitänyt esillä vanhusten asioita ja kiertänyt puhumassa vanhainkodeissa. Aira on kuin elävä huutomerkki elämäniloon ja positiivisuuteen yllyttävän lauseen päätteeksi. Oman elämänsä kanssa ei tarvitse säästellä, eikä elää sitä muiden sanelun mukaan. Sauli Miettinen on työstänyt Airan kanssa käymänsä keskustelut ja muun taustatiedon huikeaksi elämäkerraksi, jota on nautinto lukea.
