Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaikki kolme kaunista, pitkälle koulutettua aikuista siskosta tulivat tutuiksi ja olisi ollut intoa jatkaa vielä heidän kanssansa eteenpäin.
Siinä suositukseni Taina Latvalan (s. 1982) Venetsialaiset-romaanista.
Maailmalla retkeilevä Iiris on kiinni alkoholissa, Elina Dan-sulhasessa, Paula-juristi perfektionismissaan. Venetsialaisviikonloppu mökillä, jossa leijailee kuolleen isän henki, selvittää menneet ja hajottaa tulevaa, paljastuu erinäisiä asioita: Paulan pimittämä testamentti; Pyry-puoliveljen olemassaolo; Elinan pyristely avioliiton solmimista vastaan; Iiriksen alkoholismi ynnä muuta.
Naiset viettävät intohimoa ja tuskaa sisältävän yön, kukin taholleen hajoten. Lopulta ‘aamunuotiolle’ kokoontuen loppuselvitystä tunnustamaan.
Latvala nostelee hyppyytellen, vuosimerkinnöin, menneitä tapahtumia tähän hetkeen, tihenevään venetsialaisyöhön. Vuosipalasten kanssa tarinasta tulee uskottava, venetsialaisyöstä todellinen. Outous ja onttous ja täyttymättömyys kuvannevat hyvin ihmisen osaa tässä maailmassa, tähtien alla.
Tuon kaiken Taina Latvala saa esille kaivetuksi ja myös sen, miten epävarmaa on elämä, miten voimaton on yksin tai kaksinkin kun rantahiekan jalanjäljet johtavat suoraan veteen.
“Iiris”, Paula huusi. “Iiris!”
“Mitä me nyt tehdään?”
“En tiedä”, Paula sanoi ja katseli aaltoja.